Lähetystyötä pidetään kutsumusammattina, johon ihmisen pitää tuntea vetoa. Lähetystyöhön liitetään myös suuret ihmeet. Mitä mieltä tästä on Jorma Arkkila, joka toimii Sleyn lähettinä Keniassa?
Teksti Henrik Mäki | Kuva Arkkiloiden perhe 2015
Jorma Arkkila on toiminut lähetystyöntekijänä yli kymmenen vuotta työskennellen esimerkiksi Bangladeshissa. Lähetystyöntekijän urasta hän ei kuitenkaan koskaan haaveillut.
”En ajatellut, että minusta tulisi lähetystyöntekijää.”
– Jumala kutsuu lähetystyöhön. En minä ajatellut koskaan, että minusta tulisi lähetystyöntekijää. Nuori voi luottaa Jumalan johdatukseen ja rukoukseen, Herra sitten näyttää mihin ohjaa. Itse en edes luota omiin tuntemuksiini – luotan mieluummin Sanaan, hän kuvailee.
Lähetystyöntekijöitä pidetään kristittyjen keskuudessa arvossa. He ovat ikään kuin supersankareita, jotka osaavat kaiken. Arkkila näkee lähetystyöntekijän kuitenkin paljon inhimillisempänä, teitittelykin vain naurattaa Arkkilaa ja hän pyytää sinuttelemaan.
”Tärkeää on tehdä työtä Jumalan varassa, ei omin voimin.”
– Tärkeää on tehdä työtä Jumalan varassa, ei omin voimin. Ensimmäisen kerran kun täytin työhakemusta lähteäkseni lähetystyöhön, se oli hyvin tyypillinen työhakemus, jossa kehutaan itseä ja kerrotaan omista saavutuksista. Kun lähdin kentälle tein paljon omissa voimin. Se oli raskasta aikaa – kolmekymppisenä ymmärsin mitä tarkoittaa, kun tehdään töitä Jumalan varassa.
Ihmeet lähetyskentällä
Etenkin nuorten piirissä ihmeet herättävät mielenkiintoa. Tuntuu hienolta kuulla, miten voimallisia tekoja kristittyjen parissa tapahtuu. Arkkilan teologia on kuitenkin niin ristikeskeistä, että maanpäällisistä ihmisistä ei oikein edes keskustelua synny.
– Ajattelen, että on ihme, kun ylipäänsä herään uuteen aamuun. Joskus on jotakin sellaista ollut, että ihmeellisellä tavalla on selvitty vaaratilanteesta. Uskon ihmeitä tapahtuvan, mutta niitä tapahtuu myös pahojen henkien voimasta, minkä huomasin kun työskentelin Kongossa.
Paljon mieluummin Arkkila tuntuu kuitenkin puhuvan rististä ja ristin teologiasta.
– En halua muuttaa sanaa. Moni sanoo, että täällä pitäisi saarnata enemmän lakia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Evankeliumi on tärkein. Lakia pitää kyllä ehdottomasti olla, mutta Evankeliumin pitää tulla selkeästi.
Lähetystyön vaikeudet
Arkkilan usko tuntuu vakaalta ja pohjautuu lujasti Sanaan tunnustaen ihmisen syntisyyden ja siihen liittyvät vaikeudet.
– Tavalliset asiat, kuten valta, tuovat haasteita. Myös rahasta riidellään paikallisseurakuntien kesken. Myös lähetystyöntekijät ovat usein aika isoja persoonia.
Arkkilan tehtäviin kuuluu myös taloushallinnon tehtävät.
– Eilen oli lepopäivä, mutta tein kuitenkin kirjanpitoa ja raportointia sekä uusin työlupia.
Lopuksi keskustelu siirtyy rahaan ja Sleyn vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Yllättäen Arkkila esittää minulle vastakysymyksen.
– Haluaisin mieluummin kuulla mitä sinä ajattelet lahjoittamisesta?
Pohdittuani kysymystä hetken vastaan, että mielestäni ongelma on siinä, etteivät nuoret enää tunne lähetystyön merkitystä. Ajatellaan, että on tärkeämpää tyydyttää ihmisen perustarpeita, vaikka paljon tärkeämpää olisi pohtia kuinka mahdollisimman moni ihminen pelastuisi ajattomassa ajassa. Jokainen kuukausilahjoittaja on merkittävänä osana lähetystyötä. Myös kaikista pienin kolehti on tärkeä. On hyvä oppia lahjoittamaan rahaa seurakuntatoimintaan jo nuorena.
Rukous- ja kiitosaiheita:
• Kenian yhteistyökirkkomme ELCK.
• Sambian luterilainen kirkko LECA. Piispa Kaumballe voimia kirkon ristiriitojen keskellä ja edelleen evankelioivaa sydäntä. Kirkon tuleva vuosikokous.
• Kenian poliittinen tilanne.
• Orpo-ohjelma ja Credo-ohjelma Keniassa.
• Kummi- ja orpo-ohjelmat Sambiassa. Lena-koulu.
• Kiitos Matongon teologisen seminaarin juhlasta ja seminaarin hyvästä työstä vuosien
aikana.
• Kiitos hyvästä lähettikokouksesta Kisumussa.
• Kiitos alkaneista sateista, pyydämme edelleen sateita koko Keniaan
Jorma Arkkila työskentelee Samburun alueella Keniassa, Sleyn lähetti
Vaimo: Satu
Lapset: Sarella ja Joanna