Varusmiespappi Tommi Mäkeläinen päätti olla avoin uskostaan aloittaessaan asepalveluksen. Mäkeläisen tarina on todistus siitä, miten Jumala kantaa kristittyä hänen kaikilla teillään.
Teksti Henrik Mäki
Kuva Tommi Mäkeläisen albumi
Monelle uskovalle asepalvelus on raskasta aikaa. Kristitty yhteisö ei ole enää ympärillä turvana. Näkökulma muukalaisuudesta avautuu uudella tavalla. Tommi Mäkeläinen on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miksi kristityn kannattaa olla uskostaan rohkea myös palvelusaikana.
Mäkeläinen aloitti asepalveluksensa heinäkuussa 2016, mutta ei vielä tuolloin arvannut alkavansa pyörittää raamattupiiriä varusmiespappina palvelusaikana. Aloitushetkellä tunteet olivat inhimillisiä, mutta hallinnassa.
– Pelotti, mutta olin varmalla perustalla. Päätin näyttää teoilla ja sanoilla olevani uskossa. Luin Raamattua tuvassa iltaisin. Ennen inttiä olin rukoillut joka päivä ja sain huomata sen kantaneen hedelmää.
Täysin vaikeuksitta armeija ei kuitenkaan sujunut.
– Heti ensimmäisenä päivänä tunnustava ateisti tuli sanomaan, että mulle on turha tulla uskosta puhumaan.
Mäkeiläistä kommentti ei hetkauttanut.
– Myöhemmin meistä tuli melkein parhaat kaverit. Harvoin armeijassa ahdisti tai kukaan olisi mitään painostanut. Yllätti, kuinka avoin ilmapiiri oli.
”Yllätti, kuinka avoin ilmapiiri oli.”
Raamattupiirin toiminta alkaa
Raamattupiiri sai alkunsa, kun Mäkeläinen päätti sellaisen perustaa.
– Jännitti hiukan, tuleeko kukaan. Ihmisiä oli kuitenkin helppo lähestyä, kun olin tutustunut melkein kaikkiin jo peruskoulutuskaudella. Moni sanoi tulevansa, mutta ei sitten tullutkaan.
Jotkut tulivat ihan kysymättä sanomaan, että voisivat tulla raamattupiiriin. Peruskoulutuskaudella kaikki olivat nähneet, että mä oon ihan normaali ihminen, vaikka oonkin pappi.
Ensimmäisessä raamattupiirissä osallistujamäärä jäi 3-4 kävijään, mutta myöhemmin piiri alkoi toimia paremmin. Entä sattuiko armeijassa tapausta tai hetkeä, jossa usko olisi erityisesti ollut mukana?
– Kerran tuvassa keskusteltiin melkein neljä tuntia uskosta. Monet kysyivät ja vastasin sitten mitä osasin. Mun mielestä siinä oli johdatusta mukana. Sain kosketuksen myös niihin, jotka eivät halunneet tulla raamattupiiriin, mutta olivat tuolloin läsnä.
Mitä Tommi sitten haluaisi sanoa nuorelle uskovaiselle, joka jännittää tulevaa asepalvelusta?
-Tää on hieman klisee, mutta oo oma itsesi.
”Päätin näyttää teoilla ja sanoilla olevani uskossa.”
Johdatuksesta
Haastattelun myötä mieleen nousee ajatus Pyhän Hengen johdatuksesta halki vaikeuksien ja vaarojen.
”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Matt. 5:25).
Kristityn ei siis sen kummemmin kuin muidenkaan nuorten kannata jännittää asepalvelusta. Rukouksella on merkitystä ja toisinaan Jumalan suunnitelmat saattavat yllättää, kun niiden varaan uskaltaa jättäytyä. Usein inhimilliset tunteet, kuten pelko pääsevät pintaan, mutta kun uskonsa kanssa on varma, voi olla myös varma, että se kantaa.