Rakkaus rakentavana osana itseä


Johanna Paloposki ja Pauli Käppi ovat menossa naimisiin toukokuun alussa. Avioliittoon astuminen muuttaa identiteettiä, vaikka omasta itsestä ei luovutakaan.

Johanna ja Pauli tutustuivat Suomen Raamattuopiston ”pusulinjalla” eli Musiikkilinjalla vuonna 2013. Sanomattakin on selvää, että heitä yhdisti jo silloin rakkaus musiikkiin ja sittemmin myös toisiinsa.
– Seurustelua on nyt takana neljä vuotta, josta vuosi kihloissa, Johanna hymyilee.
Pari kihlautui viime keväänä seurustelunsa vuosipäivänä ja myös hääpäivä on sovittu samalle päivämäärälle. Johannalle ja Paulille tuleva avioliitto merkitsee todellakin liittoa.
– Kolmisäikeinen lanka on hyvä vertaus avioliitosta, jossa Jumala on kolmantena säikeenä mukana vahvistamassa avioparia, he kertovat. Avioliitto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tehdä aina yhdessä ja kaikesta pitäisi olla samaa mieltä.
– Yhdessä ollaan aivan omia itsejämme, emme silti muutu yhdeksi ihmiseksi, he nauravat.
– Puolisona on kuitenkin aiempaa enemmän vastuussa toiselle tekemisistään ja menoistaan.

Itsetunto ja identiteetti avioliitossa

Tuleva aviopari on huomannut, että rakkaus ja seurustelu tekevät hyvää itsetunnolle. He tiedostavat kuitenkin, ettei seurustelu saa olla sen perustana.
– Itsetunto ei kuitenkaan rakennu pelkästään toisen ihmisen varaan, vaikka hyvä palaute tärkeältä ja rakkaalta ihmiseltä mukavalta tuntuukin, Johanna kuvailee.
Jo omalta rippileiriltään Johanna muistaa saaneensa toimivan neuvon seurusteluun: molempien pitää olla valmiita, eikä ole mikään kiire, vaikka tuntuisikin, että kaikki ympärillä alkavat seurustella.
Myöskään avioliittoon ei ole pakko kiirehtiä. Sen aika kuitenkin koittaa pian Johannalle ja Paulille. Pian omaksuttavaan aviopuolison identiteettiin kuuluu heidän mukaansa vastuullisuus ja erityisesti toisen huomioiminen.
– Koen sitten olevani perheen tuki ja turva, Pauli kuvailee.
Kristityn näkökulmasta Johanna kokee palvelemisen tärkeänä osana identiteettiään. Myös Pauli seuraa Jeesusta elämässään käytännönläheisesti.

 

Teksti: Hanna Hietikko

 

Sinä ja minä sitoutumassa

Avioliittoon astuessa on hyvä tunnistaa oma taustansa ja sieltä tulevat mallit. Itsetunto ja minäkuva nimittäin muodostuvat pitkälti sen pohjalta, mistä tulee ja millaista palautetta on saanut elämänsä aikana. Olisi tärkeää saada tukea omalle persoonalleen tullakseen siksi ihmiseksi, joksi Jumala loi.
Jokaisella on omat haasteensa kasvussaan ja itsetuntonsa tiedostamisessa, mutta kipujen kautta tapahtuu kasvua ja opimme luottamaan Jumalan apuun ihmisyyteemme kasvussa. Usein tilanne voi olla myös, että itsetunto on hyvä, mutta minäkuva ei ole ihan realistinen (minäkuva = se millainen itse ajattelen olevani) ja juuri minäkuvan työstämisen kanssa kumppani voi olla suureksi avuksi!

On tärkeää, että pariskunta uskaltaa rehellisesti käydä dialogia luonteidensa vahvuuksista, mutta ennen kaikkea heikkouksista. Siten voi oppia tukemaan itseään ja toista kasvussa kohti itsenäistä ihmistä, joka on 100 prosenttisen sitoutunut puolisoonsa – siis nimenomaan sitoutunut, ei riippuvuussuhteessa! On itse asiassa erittäin tärkeää osata olla suhteessa MINÄ ja SINÄ, jotta kykenee sitoutumaan toiseen, kuten Jumala on tarkoittanut.

Yhdessä kasvaen eteenpäin Jumalaan luottaen – siinä hyvän avioliiton ainekset!

Teksti: Seija Leppänen

 

 

Kuva: Elina Paloposki

Aiheeseen liittyvää: