Rakastan nuotion sytyttämistä


Tatu Kekkonen

Minä rakastan nuotion sytyttämistä. Se vain on yksinkertaisesti yksi hienoimmista asioita maailmassa. Kun kasaan puut yhteen ja tuikkaan sytykkeen palamaan, tapahtuu jotain, mitä en itse enää voi kontrolloida. Aivan täydellistä nuotion sytyttäminen on pimeässä metsässä. Puut palavat ja lämmittävät minua ja valaisevat ympäröivät varjot.

Nuotiolla on aina se vaikutus, että se kerää ympärilleen ihmisiä lämmittelemään, juttelemaan ja viettämään aikaa. Olen käynyt monia syviä ja henkilökohtaisia keskusteluja liekkien valossa metsän suojassa. Ehkä tuli symboloi jonkinlaista luottamusta ja rehellisyyttä, mutta se luo minulle aina turvallisen olon.

Ehkä tuli symboloi jonkinlaista luottamusta ja rehellisyyttä.

Aivan parhaita iltoja ovat sellaiset, kun joku vanhempi mies istuu samassa ringissä ja kertoo omasta elämästään, matkoistaan ja kokemuksistaan, omasta uskostaan Jumalaan. Saatamme lukea vähän Raamattua tai keskustella jostain kaikkien tuntemasta tekstistä. Jos mukana on soittimia, niin laulamme – vaikka ei siihen aina soittimia tarvittaisi. Lopuksi rukoilemme yhteisten asioiden ja toistemme puolesta.

Tällainen on minun ajatukseni seurakunnasta, Jeesuksen seuraajien yhteisöstä. Meitä ei ole montaa, eikä se haittaa, sillä meitä yhdistää kaipuu Jumalan yhteyteen. Se toimii, kun olemme valmiita avaamaan oven koteihimme ja jakamaan elämäntarinamme – sekä hyvät että huonot hetket. Se ei ole aina helppoa ja sitä on pakko harjoitella, ja silloin pidempään uskossa kulkeneet voivat rohkaista muita ottamaan seuraavan askeleen luottaen Jumalan voimaan.

Aiheeseen liittyvää: