Sain haasteen olla positiivinen. Minun tulisi kehua eri ihmisiä viiden päivän ajan. Miltä se tuntuu? Onko se vaikeaa? Iskeekö perisuomalainen negatiivisuus esiin?
Teksti Vesa Koskinen
Määrittelin kehumisen itselleni tässä haasteessa laajasti. Päätin kehua myös “etänä” sen lisäksi, että kehuisin kasvotusten ja tilanteissa, joissa pitääkin kehua. Kokeilin kehujen lähettämistä esimerkiksi Whatsappissa. Tosipaikassa kannattaa kuitenkin miettiä, onko sillä eroa kasvotusten kehumisen kanssa, jos voi valita kummin tekee!
Laitoin viestiä ystävälle. Kehuin häntä vuolaasti ja huomasin pienen kihelmöinnin tulevan pinnalle. Se tuli ajatuksesta, kuinka ystäväni hämmästyisi ja miten hyvä mieli hänelle tulisi, kun hän avaa puhelimensa Wapin. Ystäväni oli sanoistani kiitollinen ja kehui takaisin! Huomasin, että hyvät teot maksavat itsensä takaisin.
Kehuin myös hyvin tuttua ja turvallista omaa äitiäni. Tähän ei tarvinnut rohkeutta. Tiesin oikeastaan jo valmiiksi, kuinka paljon pieni ele merkitsee. Hyvä mieli on taattu molemmille.
Viimeinen valitsemani kehuttava oli huoltoaseman kassa. Jännitti kauheasti kun ajattelin, että joudun poikkeamaan turvallisesta perisuomalaisesta murahduksesta ja kehua kaikkien kuullen! Myyjän yllättyneen hymyn nähtyäni ja herrasmiehenä paikalta poistuessani pystyin vain toteamaan – kannatti! Suosittelen kaikille kehumista.
Kehuja läheiselle ja kauemmalle
Kehuin myös tyttöystävääni hänen hyvistä neuvoista ruuanlaitossa. Yksinkertaista. Tiedän silti näiden muutamien ylistävien sanojen tuoneen hänelle sekä myös itselleni hyvän mielen. Näin pienestä se on kiinni. Ei ollut vaikeaa, mutta silti stressaan joskus miten kehun.
Ilahdutinpa myös vähän tuntemattomampaa. Kehuin siis työtoveriani. Olemme hyvin uusia tuttavuuksia. Kehuin häntä työn jäljestä. Selvästikin hän yllättyi, ehkä luuli kehuja ensin vitsiksi. Hän oli myös varmana kuullut paljon parempia kehuja elämässään. Itselleni tuli tästä kuitenkin hyväntekijän olo.
Voin vaikuttaa toisen mielialaan kehumisella. Myös jos minua kehutaan jostain, se kohottaa itsetuntoani. Pystymisen tunne elämässä vahvistuu kun kehutaan. Vaikeinta kehumisessa oli siihen ryhtyminen. Voitin kuitenkin itseni ja sain kehuttua useaa henkilöä haasteen aikana.
Miksi kehuminen on niin vaikeaa, vaikka se ei vaadi paljoa?
Minulle tuli joitakin ajatuksia kehumiseen liittyen ja siihen miksi se ehkä joskus tuntuu vaikealta.
Eihän sitä tarvitse olla varsinaisia syitä kehumiseen. Se, että kehuu jotakuta ylipäätänsä olemisesta läsnä kanssasi, saattaa antaa toiselle hyvän mielen ja paljon enemmänkin.
Kehuminen voi myös vaikuttaa ihmisellä identiteetin vahvistumiseen. Jos joku ei ole täysin varma tekeekö oikein tai mikä olisi paras tapa toimia jossain tilanteessa, voi pieni kehu auttaa tätä henkilöä löytämään oman tiensä nopeammin ja rohkaisemaan olemaan oma itsensä.
Kehumisen ei kuitenkaan pitäisi olla pakonomaista. Sen pitäisi tulla luonnostaan ja tuottaen hyvän mielen molemmille – joka kerta. Itse uskon vahvasti, että kehumisen vaikeus johtuu osittain ”suomalaisuudesta” tai asenteesta, joka monilla ihmisillä on. Ei haluta ottaa riskiä, että toista ei kiinnosta, tai että mokaa jollain tavalla. Jälkeenpäin mietittynä nämä kysymykset on turhia.
Nimi: Vesa Koskinen
Ikä: 21
Lempiraamatunkohta: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille.” (Matt. 7:12)
Uskova esikuva: Esikuvanani on monia ihmisiä, mutta uskovien esikuvien kuningas on Jeesus.
Kotiseurakunta: Kannuksen ev.-lut. Seurakunta.
Muita ajatuksiani: “Olen kiitollinen jokaisesta päivästä Herralle. Jokainen päivä on vain kerran ja se on ainutlaatuinen.”