Se oikea?

Maallinen omaisuus ja Luuk 12:33

Erinomainen kysymys ja vastaus on yksinkertainen antaa: Stiä yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole ennen kuin olet avioliitossa ja sitten ihan varmasti on.

   Uskovalla ihmisillä on tässä maailmassa kahdenlaisia asioita. Toisissa meillä on Raamatun sana ja meidän on nimenomaan tehtävä sen mukaan. Et saa esimerkiksi tehdä pimeitä töitä maksamatta veroja etkä salakuljettaa, koska Room.  13:1-7 sanoo että se on synti. Sitten on toisia asioita, joissa saamme tehdä niin kuin tahdomme: Voit opiskella ydinfysiikkaa Sotkamossa tai leikata lihaa helsinkiläisessä teurastamossa. Molempiin hommiin voit ryhtyä syntiä tekemättä ja valinta on Sinun. Kenelläkään toisella ei ole uskon nimissä oikeutta sitä puolestasi päättää.

Aivan sama on siinä kysymyksessä, jonka nyt esitit. Jumala kyllä johdattaa, mutta ei tartu Sinun tukkaasi vaan tahtoosi. Jos kohtaat Sinua miellyttävän ihmisen, pane onki veteen ja katso mitä siitä seuraa. Viheliäisintä on ajatella, että tuossa vastapäätä saattaa istua se Jumalan kakkosvaihtoehto, joten eiköhän vielä pidetä se ykköstuoli tyhjänä, vaikka kuinka tuosta ihmisestä pidän.

Kysy, ketä Sinä rakastat ja kuka rakastaa Sinua. Kysy, mikä teitä yhdistää ja mikä teitä erottaa. Kysy, miltä tuntuisi viettää elämä hänen kanssaan ja olla uskollinen vain hänelle. Kysy, millainen perhe tästä syntyisi. Lopun edestä pidä kiinni niistä rajoista, joita Jumalan sana seurustelulle asettaa, ja rukoile. Tulisilla vaunuille Sinulle ei kultamurua taivaasta tuoda etkä tarvitse aiheesta myöskään väkevää profetiaa. Jumala johdattaa, mutta hän johdattaa sanallaan ja Sinulle on annettu päähän järki ja sydämeen tunteet.

   Sitten kun olet avioliitossa, peli on harvinaisen selvä: Silloin Sinulla on se ainoa oikea ja piste. Hänen rakastamisensa on Jumalan tahto.

   Muutama sana tuosta yksinäisyydestä, kun tiedän sen askarruttavan monia. Jumala on hyvä ja hän jakaa lahjojaan: Me opettelemme luottamaan hänen hyvyyteensä. Yksinäisyys on monelle kipeä asia: Sen saa tuoda hyvän Isän eteen ja pyytää häneltä omaa rakasta.  Paavali puhuu naimattomuuden armolahjasta (1. Kor. 7), mutta se ei ole nakki, jonka Jumala napsauttaa jollekin vastoin hänen tahtoaan: Se tarkoittaa, että ihminen on onnellinen yksinäisenä ja että Jumala käyttää häntä niin. Se ei ole myöskään välttämättä lopullinen tila.  Opettelemme Jumalan edessä tuomaan asiamme hänen eteensä ja ymmärtämään, että nyt asiat ovat näin ja jatkossa mahdollisesti toisin – Isä kyllä tietää, mikä on lapselle parasta.

 

Siunausta

 

Eki