Pommi, joka putosi pienen pojan elämään


Tilastokeskuksen mukaan yli kolmasosa avioliitoista Suomessa päättyy eroon. Miltä näyttää vanhempien ero perheen lapsen silmin?

Teksti Teresa Jesche | Kuva Hannele Keuru

– Ero oli aluksi pommi, joka putosi yllättäen isän kertomana ruokapöydässä, Joakim Keuru, 25-vuotias avioerolapsena kasvanut nuorimies Turusta kuvailee. Keuru kertoo kasvaneensa uskovassa perheessä ja suvussa. Hänen molemmat isoisänsä olivat evankelistoja ja uskon asiat olivat läsnä perheen arjessa.

Keuru oli vanhempiensa avioeron aikaan 10-vuotias eikä vielä ymmärtänyt syitä siihen, mutta arvelee nyt, että hänen vanhempansa kasvoivat melko valvotussa ympäristössä, mikä rasitti myös avioliittoa.

– Huomasin, että jotain muuttui, kun emme käyneet enää yhdessä päiväkokouksissa perheen kanssa, Keuru muistelee eroa edeltävää aikaa.

Vanhemmat kävivät silti vielä yhdessä ulkona, mikä oli Keurun mielestä positiivinen asia. Hetken ajan päästä vanhemmat kuitenkin päättivät, etteivät jaksa enää yhdessä ja pudottivat pommin.

“En jäänyt vellomaan suruun.”

Monta muutosta matkassa

Keurun mukaan alkuaika eron jälkeen oli vaikeinta ja silloin itketti.
– Kaksi viikkoa ennen eroa olin lukenut ensimmäisestä Raamatustani kohdan siitä, kuinka avioero on väärin ja ajatellut huojentuneena, että onneksi omat vanhempani ovat yhdessä, Keuru avaa ajatuksiaan tapahtumista.

Avioeron jälkeen alkoi tapahtua. Keurulle eroa seurasi muutto sekä uusi isä- ja äitipuoli. Monta asiaa muuttui nopeasti.
– Jatkoin kuin suurempaa ei olisi tapahtunut. En jäänyt vellomaan suruun, Keuru toteaa.

Keuru on nykyään naimisissa. Ero on tullut pinnalle hänen omassakin suhteessaan. Keskustellen hän on kuitenkin selvittänyt asioita vaimonsa kanssa.

– Jumala käänsi tässä tapauksessa epäonnistumiset voitoiksi.

Keurun isäpuoli tuli uskoon äitinsä ja isän uuden avioliiton kautta. Keuru sai kaksi uutta pikkuveljeä elämäänsä.

“Jumala käänsi ihmisten epäonnistumiset voitoiksi.”

Anteeksiannon merkitys

Keuru ryhtyi käsittelemään vanhempien avioeroa vasta aikuisena. Hän opiskeli vuonna 2013 Ryttylän nuorisotyölinjalla ja soitti isälleen.
– Mietin miksi ero oli tapahtunut ja päätin ottaa asian puheeksi. Isä kertoi koko tarinan, Keuru muistelee.

Vuoden jälkeen Keuru tiedusteli myös äidiltä tämän versiota menneistä. Kuullessaan koko tarinan erosta ja sen syistä hän pystyi antamaan anteeksi vanhemmilleen.
– Minusta on tärkeää, ettei syytä vanhempiaan, Keuru rohkaisee muita avioeron kokeneita nuoria. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

“Ei ole olemassa kiiltokuvaihmistä.”

Keuru pitää tärkeänä, että lapset oppisivat vanhempien virheistä, kuten hänen isänsäkin häntä opasti.
– Ei ole olemassa kiiltokuvaihmistä. Vain Jumala on täydellinen rakkaus. Annoin anteeksi vanhemmilleni, koska Jumala antoi minulle anteeksi ristillä.

Aiheeseen liittyvää: