Kun selaisin Facebookkia, moni tuttu toivotteli hauskaa pääsiäistä, moni oli lähdössä reissuun ja monelle pääsiäinen on vain pitkä viikonloppu. Jokin aika sitten kuulin koulussa muutaman luokkakaverin kyselevän toisiltaan, että miksi laskiaista vietetään. Joku tiesi, että silloin syödään hernekeittoa ja laskiaispullia ja käydään ehkä pulkkamäessä. Mitään muuta ei heillä tullut mieleen. Olisi tehnyt mieli hieman selventää asioita heille, mutten kehdannut. Monelle pääsiäinenkin on vain suklaamunia, virpomista ja kotona rötväämistä.
Pääsiäisen sanoma
Onneksi me tiedämme, miksi tänään on pitkäperjantai. Tiedämme, miksi eilen messun loppupuolella alttari puettiin mustaan, valot sammutettiin ja vain yksi kynttilä jäi palamaan kahdentoista sammuttua. Me tiedämme, että Jeesus vangittiin, vietiin Suuren neuvoston ja Pilatuksen eteen ja lopulta kansa, se väkijoukko, joka oli seurannut Jeesusta ja kuunnellut hänen opetuksiaan, halusi päästää Barabbaksen vapaaksi ja ristiinnaulita Jeesuksen. Simon Kyreneläinen pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä, mutta ei hänkään pystynyt kantamaan sitä kuin pienen hetken. Ei kukaan meistä olisi kyennyt elämään synnitöntä elämää ja lopulta kuolemaan.
Minä ainakin löydän itsestäni aavistuksen Pietaria. Koulumaailmassa kuulen usein siitä, missä seurassa liikun. En mitenkään huutele sitä, että olen kristitty, mutta kyllä kaikki koulussani tietävät sen. Yritän vältellä tilanteita, joissa se tulisi puheeksi. Meidän lukiossa hyväksytään kaikki muut, paitsi kristityt.
Ristin taakka ja armo
Usein tuntuu, että kristityn risti on raskas kantaa. Jumala on luvannut Sanassaan, ettei anna kenenkään harteille sellaista taakkaa, jota hän ei jaksa kantaa. Kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Monissa maissa kristityt ovat hengenvaarassa. Suomessa meidän ei onneksi tarvitse pelätä, vaikka ajan henki on mikä on. Kuitenkin kristittyjen vainot ovat pientä verrattuna siihen, mitä Jeesus teki meidän puolestamme.
Me saamme olla keskeneräisiä. Saamme kompastua, kaatua ja mokata. Saamme joka aamu uuden mahdollisuuden. Toinen ryöväreistäkin sai anteeksi elämänsä viimeisillä hetkillä. Yhdessä Miriamin biisissä lauletaan: ”Samalla viivalla ristiltä katsottuna, samalla viivalla Jumalan mitoilla mitattuna, samalla hinnalla lunastettuja, samalla täydellisellä rakkaudella rakastettuja.”
Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta. Olemme kaikki samalla tavalla riippuvaisia armosta. Emme voi itse lisätä mitään Kristuksen ristintyöhön, vaan kaikki, mitä saamme, on lahjaa. Hänen haavojensa hinnalla hinnalla me olemme parantuneet.
”Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois — kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.”
Jes. 53
Teksti ja kuva: N-tiimi Venla