Paavali oli hurja mies

Paavali oli hurja mies

Paavali sanoo olevansa suurin syntinen ja silti Jumala teki Paavalin kautta vaikka mitä. Miten se voi olla mahdollista? Ja tiesitkö muuten mitä yhteistä on Paavalilla ja Jesse Puljujärvellä?

”Voiko elämä Jumalan yhteydessä olla tällainen kaiken kattava intohimo – vaikkapa yhtä suuri innostuksen aihe kuin jääkiekko tai jalkapallo?” pohdittiin eräässä kristillisessä lehdessä joitakin vuosia sitten. Talletin ajatuksen vihkooni, koska se vanhana Jyppi-fanina oli minulle sen verran kiehtova. Jos joku asia on viimeisten vuosikymmenten aikana saanut suomalaiset innostumaan kansakuntana, on se ollut jääkiekon maailmanmestaruus.

Paavali ei perimätiedon mukaan ollut mikään intohimoinen jääkiekkomies, mutta intohimoinen hän oli. Hän itse kertoo olleensa nuoruudessaan vielä innokkaampi kuin muut ikäisensä fariseuslupaukset ja kiivailleensa isiltä opittujen opetusten puolesta. (Gal 1:14.)

Ja vaikka Paavalilta puuttuukin jääkiekkotausta, oli hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan jotain samaa kuin tuoreen nuorten tuplamaailmanmestari Jesse Puljujärven elämässä. Paavali ja Jesse nimittäin mm. muuttivat pois omista lapsuuden kodeistaan suunnilleen samanikäisinä, noin 13 -vuotiaina, Jesse tullakseen jääkiekkoammattilaiseksi Kärppien kiekkokoulussa ja Paavali tullakseen fariseukseksi kuuluisan valmentajan Gamalielin johdolla. Jesse joutui muuttamaan noin 130 km Torniosta Ouluun ja Paavali, jota tuohon aikaan kutsuttiin vielä Sauliksi, reilut 550 km Turkin alueella olevasta Tarsosta Jerusalemiin.

Ensimmäisen kierroksen varaus

Paavali oli varmaankin vähän reilu parikymppinen vastavalmistunut ja palava tulokasfariseus Jeesuksen kuollessa. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Paavali kohdisti kaiken fariseus-akatemiassa saamansa voiman, taidon ja tiedon Jeesuksen seuraajien vainoamiseen. Hän pelasi niin sanotusti vihollisen pussiin, tajuamatta sitä edes itse. 

Mutta kerran Paavalin ollessa taas ”pelireissulla” jysähti: ”Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän kysyi: ”Herra kuka sinä olet? Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” (Apt. 9:3-5.) Jeesus itse ilmestyi Paavalille ja ilmoitti, että oli varannut Paavalin oman joukkueensa keskushyökkääjäksi, apostoliksi, ihan ensimmäisellä kierroksella, jo hänen äitinsä kohdussa. (Gal 1:15)

Jumala halusi kertoa Paavalille hänen roolistaan Jumalan liigassa myös Valtakunnan toisen pelimiehen, Ananiaan kautta ja puhui Ananiaalle näin: ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä.” (Apt 9:15.) Pelipaikka oli suhteellisen hurja, mutta Paavali halusi ottaa sen vastaan.

Pitelemätön paavali ja intohimoinen armo

Ja niin Paavalin koko elämä muuttui. Kun ennen hänen intohimonsa oli ollut Jeesuksen seuraajien vainoaminen, nyt hän halusi enemmän kuin mitään muuta oppia tuntemaan Jeesuksen (Fil 3:7). Voi varmastikin sanoa, että elämä Jumalan yhteydessä oli Paavalille sellainen intohimo kuin jääkiekko joillekin suomalaisille. Ehkä jopa vielä suurempi.

Elävän Jeesuksen kohtaamisen jälkeen Paavalia ei pysäyttänyt enää mikään. Hän jatkoi eteenpäin vaikka sai turpaansa kuinka rankasti. Välillä Paavalia kivitettiin niin, että porukka luuli hänen kuolleen, välillä hän oli syyttä vankilassa.

Mutta Paavali oli kohdannut Jeesuksen ihmeellisen armon, josta sai joka päivä voimaa kohdata kaikki vaikeudet. Tästä armosta Paavali opetti hengelliselle pojalleen Timoteukselle näin: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” (1 Tim 1:15.) Paavali oli valmis puolustamaan tätä armon sanomaa loppuun asti. Jeesus rakasti ihmisiä, koska tykkäsi heistä ja oli siksi kuollut heidän puolestaan. Niitä galatalaisia, jotka olivat luisumassa armon ansaitsemiseen, hän herätteli vahvasti: ”Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?” (Gal 3:2.)

Sinä annat suuremman ilon kuin kukaan voi saada Stanley Cupista

Kaiken tämän lisäksi Paavali oli myös urheilumiehiä. Hän opasti Timoteusta, että ”Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.” (1 Tim 4:8.) Paavalin mielestä urheilemisesta oli siis hyötyä, mutta verrattuna elämään Jumalan yhteydessä hyöty oli vain aika vähäinen.

Niinpä Paavalin unelma oli vielä suurempi kuin olympiakulta tai edes Stanley Cup -pokaali. Hän halusi antaa kaikkensa, ”…jotta maailman kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri.” (Room 15:16.) Sitä unelmaa kohti Paavali luisteli täysillä ympäri silloista maailmaa, välittämättä loukkaantumisista, alivoimatilanteista tai edes vihollisen maaleista.

 Loppujen lopuksi hänen unelmansa toteutuu täydellisesti, kun taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista ylistämässä Jeesusta ja Paavali pääsee itse näkemään Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Stanley Cup pokaalin sijaan Paavalin uran tulee siis kruunaamaan taivaallinen kruunu ja ikuinen voitonseppele. (Ilm 5:9-13, Ilm 21:2-7) Hurja mies – hurja unelma.

 

Teksti: Olli Lehmonen

Kuva: Chris Hill/123rf.com