Paasto – uhka vai mahdollisuus?


Paaston aika on taas täällä. Haluaisin paastota, mutta mistä? Minkälainen on oikea paasto? Jos paastoan suklaasta onko se paasto vai dietti? Onko minun pakko paastota ollakseni hyvä kristitty?
Teksti Johanna Paasi | Kuva Jaroslaw Pawlak/123rf.com

Pieni ahdistus pakottaa minut kääntymään taas vanhan ystäväni Googlen puoleen. Haku tuottaa tulosta ja tyhmäkin sivistyy. Kristillisen paaston ideana on jostain aikaa vievästä asiasta luopuminen ja sen ajan käyttäminen jumalasuhteeseen. Helpotuksen huokaus pääsee, sillä kukaan ei pakota paastoamaan. Paasto on mahdollisuus eikä paastoaminen nostata kenenkään osakkeita.
Monet paastoavat makeasta tai sosiaalisesta mediasta. Tein joskus radio-ohjelmaa tuosta nykyajan aikasyöppöhirviöstä ja koitin sitä varten olla viikon somelakossa. Epäonnistuin heti ensimmäisenä päivänä. Sosiaalinen media on nykyään niin vahvasti työnteon väline.

“Voin siis vaikka syödä 40 päivää putkeen suklaata samalla kun keskitän aikani yläkerran suuntaan ja rukoiluun ja se on paastoamista.”

Tällä hetkellä käytän ylimääräisen ajan pitkälti Netflixin merkeissä. Voisin paastota siitä ja käyttää sen ajan  Raamatun merkeissä. Netflixin lailla Raamatusta löytyy niin rakkaustarinoita kuin raakoja murhakertomuksia. Pahinta mitä voisi tapahtua? Ei ainakaan se, että tekeminen loppuisi kesken. Raamattu sisältää enemmän sivuja, kuin mitä olen moneen vuoteen lukenut. Onnistuneen paaston loputtua oma suhde Jumalan kanssa olisi parempi ja vahvempi.

Jeesus ei vaatinut paastoamista, mutta piti sitä hyödyllisenä. Paastoon liittynyt ahdistukseni katoaa. En ole epäonnistunut ja huono kristitty jos en paastoa. Tai vedä itseäni vesipaastolle. Jes. Voin siis vaikka syödä 40 päivää putkeen suklaata samalla kun keskitän aikani yläkerran suuntaan ja rukoiluun ja se on paastoamista. Eikä kenenkään pitäisi tuomita minua siitä.

468x60v2

468x60v3