Mika Poutala, kristitty pikaluistelija ja Suomen mitalitoivo, luottaa Jumalaan niin arjessa kuin Pyeongchangin olympialaisissakin.
Teksti Susanna Leppälä | Kuva
Mika Poutala on harjoitusleirillä Saksassa. Hän lähtee pian ajamaan Etelä-Saksasta harjoitusleiriltä Erfurtin kaupunkiin. Siellä häntä odottaa vielä ainakin maailmancupin kisat ennen olympialaisia.
– Oon kyllä oikeastaan aika innoissani olympialaisista. Nämä ovat jo mun neljännet olympialaiset, niin ei oikeastaan jännitä. Kaikki alkaa olemaan jo aika tuttua. Poutala nauraa ja jatkaa olympialaisten tunnelman hehkuttamista.
– Siellä on kyllä aina niin omanlaisensa tunnelma. Todella hieno fiilis. Kyllä ne on pikaluistelijalle ihan uran huippuhetkiä.
Poutala kertoo olleensa Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 elämänsä kunnossa ja tällä hetkellä tilanne on sama. Vancouverissa Poutala putosi mitalisijoilta oman pienen virheen takia. Tällä kertaa tavoitteet ovat vähintään yhtä korkealla ja miehen itseluottamus huipussaan.
– Kyllä mä eniten odotan omia onnistumisia. Tavoitteena on tietysti voitto!
Luistelusuoritus on aina Jumalan kädessä
Poutala voitti nyt vuoden alussa EM-hopeaa. Se on hänen uransa ensimmäinen arvokisamitali. Menestys on seurausta hyvin tehdystä työstä.
– Jumala on mut tähän asettanut ja sillä menestyksellä, mitä mä saan, mä haluan kirkastaa Jumalan kunniaa. Voitolla ja omalla menestykselläni mä en hae kunniaa tai yritä mitenkään korottaa itseäni, Poutala sanoo varmana.
Ahkerasta harjoittelusta huolimatta voittoa ei silti tule läheskään joka kerta. Miten silloin voi korottaa Jumalaa, kun luistelu ei kulje tai pieni horjahdus tiputtaa palkintosijoilta?
Poutala myöntää rehellisesti, että häviäminen harmittaa aina.
– Varsinkin niinä hetkinä, kun on tehnyt paljon duunia ja tekee jonkun virheen, niin se harmittaa vielä enemmän, hän jatkaa.
Kisan lopputuloksesta huolimatta suoritus on silti aina Jumalan kädessä.
– Ennen kilpailua, yleensä edellisenä päivänä, mä rukoilen. Pyydän Jumalaa auttamaan mua luistelemaan niin hyvin kuin mä osaan ja että Jumala voisi hyötyä siitä tuloksesta jotenkin. Ehkä se sitten jotenkin lieventää myös sitä harmitusta, jos häviää. Poutala pohtii.
– Mä uskon, että Jumala pystyy käyttämään kaikkia asioita meidän elämässä omiin tarkoituksiinsa. Myös niitä, mitä me ei itse huomata, hän lisää.
Juuri ennen kilpailua Poutala koputtaa nyrkillä sydämeensä ja osoittaa taivaalle osoittaen minne ja kenelle hänen sydämensä kuuluu.
Kun harjoittelu ei maistu
Poutalalle pikaluistelu on ehdottomasti kutsumus. Siitä ei ole epäilystäkään.
– En mä olisi luistellut näin pitkään, ellei se olisi mun kutsumusammatti. Kyllä mä koen, että Jumala on asettanut mut tälle paikalle ja tähän työhön, hän summaa kokemustaan.
Poutalalla on uraa takana jo pitkä taival, eikä treenaaminen ole aina maistunut. Joskus vain on sellainen päivä että väsyttää, eikä harjoittelu oikein nappaa. Huippuluistelijankin inspiraatio voi olla välillä kateissa. Mikä silloin avuksi?
Poutalalle apu ja motivaatio ovat löytyneet Raamatusta. Hän nostaa esiin Kolossalaiskirjeen kohdan: ”mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille” (Kol. 3:23).
– Kyllä siinä sitten miettii, että mä haluan tehdä tämän mun työn, pikaluistelun, niin hyvin kuin mahdollista.
”Sillä menestyksellä, mitä mä saan, mä haluan kirkastaa Jumalan kunniaa.”
Juuri ennen kilpailua Poutala koputtaa nyrkillä sydämeensä ja osoittaa taivaalle. Tällä hän haluaa näyttää kaikille, minne ja kenelle hänen sydämensä kuuluu.
– Se on ehkä kaikista näkyvin asia mun uskossa. Toisaalta usko näkyy myös kisojen jälkeisessä juhlinnassa tai paremminkin sen puutteessa. Se ei ole aivan sellaista, mihin näissä piireissä on totuttu, Poutala toteaa salaperäisesti.
Raamattua ja rukoilua maailmancupissa
Poutala kertoo mielellään puhuvansa uskonasioista avoimesti silloin, kun siihen on mahdollisuus. Esimerkiksi hänen ollessaan yksin treenaamassa Etelä-Saksassa selvisi, että Suomen ampumahiihtojoukkue majoittui samassa hotellissa.
– Kävin itse asiassa katsomassa heidän kisojaankin. Kyllä me siellä ollessamme vähän sivusimme myös näitä uskon asioita. Poutala paljastaa.
Kansainvälisissä kilpailuissa on niin pikaluistelijoita kuin muitakin urheilijoita ympäri maailman ja mukaan mahtuu monenlaisia maailmankatsomuksia. Poutala kertoo kohdanneensa ehkä kymmenkunta kristittyä pikaluistelijaa, kun kokonaisuudessaan pikaluistelijoita on noin 250-300 ympäri maailman.
– Suhtautuminen on ollut pääosin hyvin kunnioittavaa toisten vakaumuksia kohtaan. Maailmancupin yhteydessä meillä on ollut myös sellaisia Bible studies -hetkiä. Olemme saaneet rukoilla yhdessä ja rohkaista toisiamme. Se on ollut todella mahtavaa.
– Varmasti löytyy myös muita juttuja (kuin pikaluistelu), joissa saan olla Jumalan käytössä.
Jumala johdattaa olympialaisten jälkeenkin
Poutala kertoo pikaluistelun olevan hänen elämänsä tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena, heti Jumalan ja perheen jälkeen.
– Aina kun luistelulta jää aikaa, niin on tosi mukavaa ehtiä tehdä kaikkea muuta, Poutala naurahtaa. Varsinkin nyt kun on perhe, niin on tosi kiva viettää aikaa heidän kanssaan.
Luotto Jumalan johdatukseen on niin vahva, että uran loppuminen tai loukkaantuminen eivät miestä mietitytä.
– Kun elää sitä elämää, mihin sut on kutsuttu ja haluaa olla kuuliainen Jumalalle, niin oma tekeminenkin tuntuu merkitykselliseltä. En usko, että pikaluistelu kuuluu mun koko loppuelämään, vaan varmasti löytyy myös muita juttuja, joissa saan olla Jumalan käytössä.
On mahdollista, että lähestyvät Etelä-Korean olympialaiset jäävät Poutalan viimeisiksi olympialaisiksi.
– Olen 34-vuotias urheilija ja harva enää tämän ikäisenä pyörii kisojen huipulla, Poutala naurahtaa.
– Tosin en mä vielä ole tehnyt mitään päätöksiä tätä kautta pidemmälle, hän lisää välittömästi jättäen asian vielä avoimeksi.
Mika Poutala
Ikä: 34v
Ammatti: pikaluistelu
Pyeongchangin olympialaiset ovat neljännet Poutalan uralla.
Tärkeä jae Raamatusta:
”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (Fil. 4:13)
Olympialaisissa miesten pikaluistelumatkat luistellaan ma 19.2. klo 13.00 500 m ja pe 23.2. klo 12.00 1000 m.