Goottityttö – kalpeiksi meikatut kasvot, mustat vaatteet, kirkkaanpunainen huulipuna ja suuret korut – meni kaverinsa kutsumana nuorteniltaan. Yllättäen illan puhuja kohdisti kesken settiänsä muutaman sanan suoraan hänelle. Katsoen tyttöä silmiin hän totesi vakavana: ”Näen sisälläsi olevan masennuksen, epätoivon ja halun tehdä itsemurhan – Jumala voi vapauttaa sinut kaikesta tästä!”
Puheen jälkeen ärsyyntynyt goottityttö käveli suoraan miehen eteen ja vaati selitystä. Puhuja sanoi, ettei tässä suuria selityksiä tarvita. Riittää kun näkee ulkonäkösi! Tarvittiin 20 sekuntia ja mies kykeni tekemään tarkan analyysin goottitytön henkisestä ja hengellisestä tilasta.!
Saarnamies ei olisi voinut olla enemmän väärässä! Goottityttö oli aidosti kristitty. Hän tunsi Raamatun hyvin. Hän veti raamattupiiriä ja suunnitteli menevänsä raamattukouluun voidakseen tehdä työtä seura kunnassa työntekijänä. Gootti-look oli hänen omien sanojensa mukaan taiteellista itse ilmaisua – ei muuta. Kaikki ei ole siis sitä miltä se näyttää!!
Me katsomme liian usein kieroon. Tulkitsemme väärin sitä mitä näemme toisissamme. Teemme sivuasioista pääasioita, keskitymme pinnallisuuksiin ja samalla vesitämme sen kaikkein tärkeimmän. Viimeiset tutkimukset kertovat, että suomalaiset nuoret eivät ole sittenkään kovin sitoutuneita kristinuskon sisältöön. Tuloksia on helppo voivotella: ”Nuoret ovat kurittomia ja ajat pahoja.” Väitän kuitenkin, että syy ei ole nuorissa. Pikemminkin on kyse siitä, että kristinuskosta on tehty liian kesyä, muovista ja ihmiskeskeistä. Hyvä uutinen Jumalan rakkaudesta on tuotteistettu ja sitä yritetään tarjota ”kuluttajille” erilaisissa paketeissa. Näitä tuotteita nuoret kuluttavat ripareilla, nuoriso tapahtumissa, kirkon kovalla penkillä tai isoskoulutuksissa. Kristinuskoa tarjotaan yhtenä vaihtoehtona, joka antaa elämälle sisältöä. Jeesuksen seuraamisen syvyys jää usein löytymättä.!
Jeesus ei tullut maailmaan uuden uskonnon myyntimieheksi dollarihymy kasvoillaan. Hän ei houkutellut nuoria opetuslapsia seuraansa lupaamalla näille kliffaa elämää tai nastaa tekemistä. Jeesus oli radikaali. Hän ei tarjonnut yhtä vaihtoehtoa monien joukosta. Hän kertoi yhdestä ainoasta pelastustiestä, yhdestä ainoasta totuudesta ja yhdestä oikeasta elämästä. Vaihtoehtoja ei annettu. Hän puhui itsensä kieltämisestä ja käski palvella toisia. Hän kielsi kiinnittämästä huomiota ulkonaisiin asioihin ja tekemästä omaisuuden kartuttamisesta elämän päämäärää. Samalla Jeesus rakasti radikaalilla tavalla. Hän ei arvioinut ihmisiä heidän ulkonäkönsä tai käyttäytymisensä perusteella. Hän etsiytyi niiden seuraan, joita muut karttoivat kuin ruttoa. Jeesuksen radikaalit sanat, elämäntyyli ja asenteet ilmaisivat lujaa rakkautta. Se sai ihmiset sitoutumaan Jeesukseen. Kristinuskon totuuksia pistetään kovalla vauhdilla palasiksi niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin. Niitä, jotka pitävät kiinni kristinuskon ainutlaatuisuudesta ja keskeisistä opetuksista, pidetään vinksahtaneina tai hankalina ruodusta poikkeajina. Kuminen usko ja paperinukkejeesus eivät kuitenkaan koskaan ole saaneet aikaan sitoutumista. Eivät nytkään.
Kristinuskon vetovoima on sen äärimmäisyyksissä – ehdottomassa totuudessa ja Jeesuksen ristissä kaiken elämän sekä rakkauden perustana.
Teksti: Jussi Miettinen
Kuva: Luz Alvarez
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 11/2006. Lue lisää alta!