Päivi Räsänen, Matti Leisola ja Jussi Törmä pohtivat koulun kiistakysymyksiä


Elokuussa on jälleen hyvä istahtaa pulpettiin opiskelemaan ­asioita, joita uusi jännittävä lukuvuosi tuo tullessaan. Kuitenkin kouluarjenkin keskellä kristittynä nuorena voi joutua ottamaan moninaisiin seikkoihin kantaa ainakin mielessään. Nuotta ­kokosi muutamia polttopisteessä olevia teemoja ja suoritti hiukan tutkivaa journalismia löytääkseen valtavirran ulkopuolelta vastakkaisia näkökulmia lukijoittemme pureksittavaksi. Asiantuntijoinamme toimivat lääkäri ja poliitikko Päivi Räsänen, bioprosessitekniikan professori Matti Leisola sekä psykologi Jussi Törmä. Pohtikaa, miettikää, lukekaa Raamattua ja rukoilkaa! Koulu on taas!

 

Abortista adoptioon

Suomessa kuoli vuonna 2007 kymmenentuhattaseitsemänsataakahdeksankymmentäkolme (10 783) ihmistä, joiden kohtaloita eivät iltapäivälehdet repostelleet, eivätkä ihmisoikeusjärjestöt kauhistelleet. Hedelmöittyneitä sikiöitä abortoitiin raiskauksen tai insestin vuoksi vain yhdeksän kappaletta, mutta äidin sosiaalisiin syihin vedoten abortteja tehtiin yhdeksäntuhattakolmesataakaksikymmentäneljä (9 324).

Kristillisdemokraattien puolueen puheenjohtaja sekä lääkäri Päivi Räsänen, miten itse näet abortin kristittynä ihmisenä?

– Kristittynä katsoen jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja ihmisen elämä on itsessään pyhää. Poliitikkona näen, että sivistyneen yhteiskunnan tuntomerkki on puolustaa heikoimpien ihmisoikeutta. Nämä lähes 11 000 vuosittaista aborttia ovat raskas sokea piste Suomen ihmisoikeuksissa.

Biologisesti ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, koska mitään muuta yhtä ratkaisevaa kehitysvaihetta ei ihmisen kehityksessä tapahdu, johon ihmisoikeuksien alun voisi sijoittaa. Lapsen elämää tulisi suojella alusta ­saakka.

Olisiko näillä abortoiduilla lapsilla mahdollisuus adoptioon?

– Tämä on mahdollisuus, jota aivan liian vähän käytetään. Suomessa on tuhansittain lapsettomia koteja, jotka kaipaisivat suuresti omaa lasta. Äitejä pitäisi tästä mahdollisuudesta tiedottaa enemmän. Kaikki syntyvät lapset kun ovat kuitenkin Jumalan kautta toivottuja lapsia, niin adoptio olisi parempi ratkaisu sosiaalisista syistä tehdylle abortille.

Mitä sanoisit kristitylle nuorelle, joka ehkä juuri nyt painii abortin kanssa?

–  Aborttia kannattaa kristittynä ihmisenä Raamatun valossa pohtia, sillä tämä on niitä kysymyksiä, joissa pitää totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Varsinkin lääkäreiksi tai terveydenhuoltoalalle opiskelevien kannattaisi miettiä asia perinjuurin. Ehdottomasti pitää kuitenkin muistaa, että Jeesuksen sovitusveri riittää myös aborttiin. Jos koet syyllisyyttä, niin sen saa uskoa anteeksi.

Lähde STAKES (tilastotiedot)

 

Evoluutio?

Biologian tunnilla lukiossa, ylä- tai ala-asteella ei voi välttyä kuulemasta opetusta elämän synnystä valtamerissä, nousemisesta maalle ja lopulta kehittymisestä ihmiseksi. Tämä naturalismi-nimisen uskonnon luomiskertomus on päässyt koulujemme ja oppilaitoksiemme jukeboksi-opettajien soittolistojen vakihitiksi.

Tieteellisen totuuden maineen saanutta naturalismi-uskoa voidaan pitää uskonnollisena, koska sekin vaatii toteutuakseen muutamia tieteellisesti selittämättömiä, totuutena pidettyjä oletuksia. Kehityksen edetessä ”elämän rakennusohjeiden” eli biologisen informaation määrän laajentuminen ja rikastuminen on varsinkin vaikea pala naturalistiselle evoluutiolle. Useat kokeet kun osoittavat, ­että kehityksen edetessä mutaatiot vain köyhdyttävät tuota informaatiota, ja kyseisen lajin kehitykselle turha tieto putoaa pois.

Mistä alunperin on peräisin kaikki tuo informaatio, jolla koko luomakunta on rakennettu, kun kehittyessä se näyttää vain vähentyvän? Oliko alussa ja onko edelleen olemassa mieletön informaatiopankki? Josko sittenkin luonto osoittaisi Jumalaan?

Naturalismi pyrkii selittämään maailman maailmalla itsellään ja unohtamaan kaiken jumalallisen. Naturalismi on siis täydellisesti ateistinen aate. Tähän ”ateistiseen uskontoon” kuuluu monien uskontojen tavoin selitys maailman, elämän ja lajien synnystä. Tämä selitys tunnetaan paremmin evoluutioteoriana.

Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, mitä evoluutioteoria on todellisuudessa?

–  Evoluutioteoria on laajasti ymmärrettynä sekoitus filosofiaa ja luonnontieteitä. Filosofisen siitä tekee sen menneisyyttä tutkiva luonne. Kukaan ei ole ollut näkemässä maailman alkua, voimme vain esittää oletuksia ja olla oletuksinemme samalla viivalla. Lajien muuntumisessa ja muokkatumisessa Darwinin teoria toimii, mutta elämän ja eliökunnan pääryhmien syntyä se ei tieteellisesti selitä.

Mediassa nousee silloin tällöin esille evoluutioteorian kilpailijana mystinen kirjainyhdistelmä ID. Intelligent Desing eli älykkään suunnittelun idea tahtoo unohtaa naturalismin rajoitteet, jotka vaativat meitä ummistamaan silmämme siltä, kuinka luonto suorastaan huutaa meitä katsomaan elämän arkkitehdin, Jumalan puoleen.

Intelligent Design olettaa, että vastoin darwinistisen luonnonvalinnan sattumaperiaatetta on olemassa älykäs suunnittelija, jolta kaikki tuo tieto maailmankaikkeuden monimutkaisen mekaniikan rakentamiseksi on lähtöisin.

–  Istuessani ulkona näen, kuinka koivun siemeniä sataa alas puusta. Jokainen siemen sisältää tiedon siitä, miten mullasta, hiilidioksidista ja vedestä kasvatetaan puu. Mistä tuo informaatio olisi siemeneen tullut, ellei Jumala olisi sitä sinne istuttanut? Luonnontiede löytää näin jäljet suunnittelusta, vaikka ei kerrokaan mitään suunnittelijan olemuksesta. Naturalismin ei pitäisi hallita menneisyyden tutkimusta, ja mielestäni olisi rehellistä biologian opetuksessa kertoa, että evo­luutioteoria maailman synnyn selityksenä on useissa kohdissa pystytty haastamaan, Leisola pohtii.

Kaikkea ei kannata pureksimatta niellä. Jos kiinnostaa nähdä evoluutioteorian kääntöpuoli ja lukea pätevää tutkimusta elämän alkuperästä varustettuna lähes 400 kuvalla, kaaviolla ja piirroksella, kannattaa ehdottomasti tutustua Siegfried Schererin kirjoittamaan ja professori Matti Leisolan suomeksi toimittamaan Evoluutio – kriittinen analyysi -kirjaan. Kirja on saatavilla datakirjojen kautta.

www.datakirjatkustannus.fi/Evoluutio.htm

Lähteet ja kiitokset Matti Leisola 

 

Pikkubileistä psykoosin kautta päihdepoliklinikalle

Rohkaisuryyppy, seurasnapsi, bilepaukku, perjantaipullo, yömyssy… Missä tahansa, missä suomalainen joutuu kontaktiin muiden ihmisten kanssa, tuntuu mukaan astuvan herra kuningas alkoholi. Ryhmäpaineen ja kokeilunhalun murtamat yläasteen nuorimmat hoipertelevat vappuyönä kylillä tuhannen tunnelissa ja vanhukset pakenevat piinaavaa arkea tissuttelemalla vanhustentalon yössä. Alkoholin käytöllä on kuitenkin paljon muitakin pohtimisen arvoisia seurauksia kuin aamulla iskevä kaamea kapula. Raamattu opettaa, etteivät juomarit peri Jumalan valtakuntaa, ja muistuttaa, että humaltumista tulee välttää, koska kontrollin puutteessa voi tulla tehtyä asioita, jotka jäisivät selvänä tekemättä. (1. Kor. 6:  10, Ef. 5:  18.)

Sen lisäksi, että viina menee päähän, se ei tule sieltä alas jättämättä jälkeä. Aivosoluja kuolee, ja tuloksena voi olla alkoholidementia tai ­pikkuaivorappeuma.

Psykologi Jussi Törmä, miten alkoholin liikakäyttö näkyy psyykessä?

–  Alkoholin pitkäaikainen ja liiallinen käyttö altistaa psyykkisille ongelmille ja on yleensä jo itsessään merkki psyykkisistä ongelmista. Ratkaisevaa on, millainen rooli alkoholilla on ihmisen elämässä. Psyykkiseltä kannalta huolestuttavinta on, jos hyvää oloa ei saa aikaiseksi ilman alkoholia tai jos alkoholista tulee pakonomainen keino paeta vaikeita tunteita ja kokemuksia, selkeästi kielteisistä pitkän aikavälin seurauksista huolimatta.

Miksi psykologiselta kannalta katsottuna olisi hyvä olla varovainen viinan kanssa?

– Täysi-ikäisen aikuisen kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole sinänsä vaarallista. Alle 18-vuotiaiden ei pitäisi koskea alkoholiin ollenkaan, koska nuorena aloitettu alkoholinkäyttö altistaa tutkimusten mukaan päihde­ongelmille aikuisiällä. ­Nuo­rena hermosto on vielä kehittymisvaiheessa, ja raju alkoholinkäyttö ikään kuin ”lataa” aivoihin alttiuden aikuisiän päihdeongelmalle.

–  Elämä tuo jokaisen eteen ennemmin tai myöhemmin vaikeitakin tilanteita. Silloin on hyvä, ettei mielessä pyöri ensim­mäisenä kokemus siitä, että helpotus löytyisi alkoholista. On tär-
keää oppia kohtaamaan elämän valoisat ja varjoisat juonenkäänteet rohkeasti, selvin päin. On hyvä muistaa, että itsenäisesti ajattelevia ja alkoholista kieltäytyviä nuoria ihaillaan, vaikka sitä ei useinkaan sanota ääneen.