Kenen joukoissa seisot?

Kenen joukoissa seisot?

Tässä artikkelissa Jussi Miettinen käsittelee sitä ylitsepääsemätöntä tosiasiaa, että Jumala näkee. Miten Jumalan  edessä voi selvitä, ja kuka voi meitä syntisiä ihmisiä auttaa?

Murtovaras tarkkaili omakotitaloaluetta kesälomakauden alkaessa. Hän suunnitteli iskevänsä, kun talot olivat tyhjillään. Eräs perhe pakkasi matkalaukkuja autoon. Tilaisuus oli tullut! Voro odotti iltaa, ennen kuin hän lähestyi taloa. Hän soitti ovikelloa. Ei vastausta. Taitavasti hän tiirikoi ulko-oven auki ja astui sisälle pimeään taloon. Tuttuun tapaansa varas huusi pimeään: ”Onko ketään kotona?”

”Minä näen sinut ja Jeesus näkee myös!” kuului odottamaton vastaus. ”Kuka siellä?” murtovaras kysyi ääni vapisten. Hän sytytti taskulamppunsa ja käänsi valokiilan äänen suuntaan. ”Minä näen sinut ja Jeesus näkee myös”, kuului ääni jälleen. Voro näki häkissä suuren papukaijan! Mies huokaisi helpotuksesta, naurahti ja sytytti käytävän valot. Samassa hän jähmettyi kauhusta. Häkin alla makasi hampaat irvessä iso dobermanni. ”Jeesus, käy kiinni, Jeesus, käy kiinni!” kuului papukaijan kimeä komennus.

Jeesus näkee sinut

Vanhoissa kirkoissa näkee seinillä maalauksia, joissa kolmion sisälle on piirretty silmä. Kuvalla on tahdottu muistuttaa kirkkovieraita tärkeästä asiasta: Kolmiyhteinen Jumala näkee meidät 24/7. Me ihmiset tarvitsemme tätä muistutusta. Elämän kipupisteissä emme ole milloinkaan yksin. Vapahtaja laskee kyyneleet ja tietää syvimmät ahdistukset. ’’Jumalan selän takana’’ -nimistä paikkaa ei ole olemassa.

Toisaalta saatamme elää vastuuttomasti tai pinnallisesti, ikään kuin Jumalaa ei oikeasti olisi. Kiinnitämme itsessämme ja toisissa kohtuuttoman paljon huomiota ulkonaisiin seikkoihin ja unohdamme syvimmät arvot.

Silloin on terveellistä muistaa, että Jeesus näkee. Hän katsoo etenkin sinne, minne silmät eivät näe. ’’Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.’’ (1. Sam. 16:7)

Kolmiyhteinen tuntee ajatuksemme ja tekojemme motiivit. Hän näkee mitä puuhaamme silloinkin, kun kukaan ei ole katsomassa. Tämä ajatus ei välttämättä tunnu helpolta. Meitä tarkkaillaan ja vielä paljon intensiivisemmin kuin isoveli BB-talossa!

Jumala näkee. Hän on kiinnostunut siitä, miten elämme tällä sinisellä planeetalla. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Se tarkoittaa, että elämällämme on ainutlaatuinen tarkoitus. Elämä on fantastinen lahja, jonka käyttämisestä olemme myös vastuussa!

’’Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.’’ (Hepr. 4:13)

Jeesus, käy kiinni!

Jos ajatus taivaallisesta röntgenistä tuntuu epämukavalta, olet hyvässä seurassa. Samalla tavalla kiemurtelivat kuin mato koukussa aikanaan myös profeetta Jesaja, Pietari, Paavali, Luther ja monet muut.

Ehkä sinäkin olet nyt koukussa. Jumala on erilainen kuin me epätäydelliset ihmiset, jotka kamppailemme kaikenkirjavien mokien ja syntien kanssa. Tästä Jumalan erilaisuudesta Raamatussa käytetään sanaa ’’pyhä’’. Jumala on eri maata kuin me. Hän on pyhä. Taivaassakin enkelit korostavat Jumalan pyhyyttä, kun ne veivaavat ylistysbiisejä taukoamatta: ’’Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala.’’ (Ilm. 4:8)

Kun ihminen kohtaa pyhän Jumalan, syntyy jännite. Jesaja sanoitti omia tuntojaan näin: ’’Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet.’’ (Jes. 6:5) Apua! Kun Jesaja näki itsensä, häneltä meni jalat alta pyhän Jumalan edessä. Jumalan pyhyyteen kuuluu se, ettei hän voi katsoa pahuutta läpi sormiensa tai painaa sitä villaisella. Siksi Jesajakin pelkäsi hukkuvansa pahuuteensa.

Jumala kuvataan usein lempeäksi, hiukan hö­peröksi joulu-ukoksi, jolta maapallo on karannut käsistä. Näin ei kuitenkaan ole! Maail­manhistoria kulkee eteenpäin selvää suunnitelmaa.

Päätepysäkki tulee ajallaan, ja silloin tapahtuu suuri oikeudenmukaisuus. Jeesus tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Toi­set ihmiset tuomitaan ansioittensa perusteella iankaikkiseen kadotukseen ja toiset taas saa­vat kulkea pitkin tummanpunaista mattoa sisälle taivaan taloihin. Kumpaan jengiin sinä kuulut?

Onnistuneiden uskovien Oscar-palkinto?

Taivas on varattu vain pyhille, muilla ei ole sinne asiaa. Pyhät ovat niitä, jotka Jumala näkee absoluuttisen täydellisinä.

Täydellisinä? Kyllä! Jokainen kristitty on joutunut – tai joutunee – jossain elämänsä vaiheessa painimaan sen kysymyksen kanssa, miten minä voin oikeasti kelvata tällaisena? Millä ilveellä pahasta saadaan pyhä?

Jeesuksen aikana Israelissa eli porukka nimeltä fariseukset. He olivat kovia poikia yrittämään muodonmuutosta. He halusivat olla pyhiä – erilaisia kuin tavalliset kengän­kuluttajat. Heidän uskonsa kyllä näytti ulospäin mallikelpoiselta.

Fariseuksia ei voinut syyttää hengellisestä laiskuudesta: He lukivat ahkerasti pyhiä kirjoituksia, rukoilivat, paastosivat, antoivat kymmenykset tuloistaan Jumalalle ja todistivat uskostaan into piukalla. He halusivat ansaita onnistuneen uskovan Oscar-palkinnon.

Jeesus ei sitä heille myöntänyt. Päinvastoin! Hän nimitti porukkaa teeskentelijöiksi – tai kirjaimellisesti – näyttelijöiksi.

Näyttelijä on henkilö, joka teeskentelee olevansa jotakin, mitä hän ei todellisuudessa ole. Se on hänen ammattinsa. Jos näytteleminen ja teeskenteleminen on elokuvien maailmassa tavoiteltavaa, niin uskonelämällä ja teeskentelemisellä ei saisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa.

Siksi Jeesus sanoi omille opetuslapsillensa: ’’Ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’’ (Matt. 5:20)

Jeesus nosti riman korkealle. Fariseukset eivät saaneet itsestään pyhiä sen kautta, että nämä tsemppasivat kaikkensa ollakseen uskovien maailmanmestareita. Sama pätee meihin. Pahasta ei saada pyhää ponnistelemalla. Vain Jumala on pyhä. Me emme itsessämme sitä ole. Sori vaan.

Pyhä vaatemuoti

Ilmestyskirjassa kerrotaan suuresta pelastettujen joukosta, jolle kerran aukaistaan taivaan ovi. Yhteistä heille kaikille on sama vaatemuoti: heidän yllään on valkeat vaatteet (Ilm. 7:9). Samassa luvussa kerrotaan, mitä vaatteet kuvastavat: ’’Nämä ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’’ (Ilm. 7:14) Jeesus kantoi ristille meidän pahuutemme. Hän kärsi rikkomuksemme.

Kun turvaudumme uskossa siihen, mitä Jeesus teki puolestamme, yönmustat syntimme pestään pois. Ja puhdasta tulee! Jumala katsoo omiansa ristinmuotoisen filtterin läpi. Jeesuksen tähden hän ei enää näe syntejämme eikä tuomitse meitä niistä. Olemme saaneet kaiken anteeksi.

Tästä syystä Jumala kutsuu omiaan pyhiksi ja vanhurskaiksi – Jeesukselle kelpaaviksi. Wau! Taivaaseen päästään siis lainavaatteissa. Jumala antaa meille oman pyhyytensä ja saamme kuvainnollisesti pukea sen päällemme. Sitä on tämä valkoinen vaatemuoti.

Kuulutko sinä tähän pyhien porukkaan? Jos olet kastettu ja uskot Jeesukseen Kristukseen, niin vastaus on: Kyllä! Sinun ei tarvitse katsoa omia tekojasi, kuunnella tunteitasi, tai mitata uskosi määrää tai laatua. Risti riittää. Kristuksen ansiot riittävät. Luota siihen. Voit liittää käyntikorttiisi tai Facebookissa olevaan profiiliisi sanan ’’pyhä’’.

’’Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.’’ (1. Piet. 2:9)

Onnea kaikille Jumalan pyhille!

Palaa lähtöpisteeseen

Jo toteutuneen pyhityksen lisäksi Raamatussa puhutaan myös päivittäisestä pyhityksestä. Tällöin pyhitys liitetään siihen kamppailuun, jossa uskova ihminen jatkuvasti elää. Uudestisyntyneessä Jumalan lapsessakin asuu edelleen synti, jonka kanssa joudumme painimaan täältä ikuisuuden ovelle asti.

Vääriä valintoja on usein helpompi tehdä kuin oikeita. Moni uupuu tielle. Kristityn ­kasvu voi olla kuin pakkasen raatelema kesäkukka. Päivittäinen pyhitys liittyykin siihen, miten säi­lytämme uskon Jeesukseen loppuun saakka (2. Tim. 4:6-8) ja miten toteutamme niitä suunnitelmia ja tehtäviä, joita Jumala on meille tarkoittanut.

Päivittäinen pyhitys voi kuulostaa aika hurjalta. Hampaat irvessä, pipo piukassa ja silleen. Päivittäinen pyhitys ei kuitenkaan riipu hengel­-lisistä lihaksista. Samoin kuin pelastus on pel­kästään Jumalan työtä, on myös pyhitys sitä.

Jumalan Pyhä Henki näet pyhittää ­ihmisen. Py­hä Henki tekee sitä muistuttamalla ­meille, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Näin pyhi­tyksen painopiste siirtyy pois ­omasta tsemp­paamisesta uskoon kohteeseen eli Jeesukseen.

Kristus on voittanut synnin ja tuomion. Häneen kannattaa luottaa. Usko saa meidät tarttumaan Kristukseen yhä tiukemmin, ryömimään Jumalan sanan ääreen ja ehtoollispöytään. Aina saa aloittaa alusta. Valo voittaa pimeyden.

Vanha tarina kertoo, kuinka Matti oli löytänyt armon Kristuksen ristin luota. Kiitollisena hän lähti etsimään pyhää elämää. Hän etsi uutterasti, mutta ei löytänyt. Lopulta Matti huomasi, että hän oli parempaa elämää metsästäessään kadottanut armonkin.

Hän tiesi, mistä sen löytäisi, ja palasi Jeesuksen ristin luo. Kun hän raahautui sinne väsyneenä, häneltä kysyttiin, missä sinä olet ollut. Hän kertoi, ettei ollut löytänyt pyhyyttä. Silloin hänelle vastattiin Golgatalla: ’’Minun nimeni on pyhyys. Olen odottanut täällä sinua koko ajan. Mistä muual­ta sinä löytäisit minut kuin ristin juurelta.’’

Teksti: Jussi Miettinen
Kuva: SXC/Debbie Schriel

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 11/2009. Lue koko lehti täältä!
Voit myös tilata Nuotan kaverille tai kotiin tilauspalvelustamme.

Aiheeseen liittyvää: