Kätilö on sotaelokuva ja samalla tarina rakkaudesta ja intohimosta. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1944, jolloin jatkosota on lopuillaan ja muuttuu Lapin sodaksi.
Päähenkilö, vikasilmäinen Helena, on ”kätilö Jumalan armosta”. Hän on syrjitty rujon ulkonäkönsä ja kommunisti-isänsä vuoksi. Häntä kuitenkin tarvitaan, sillä monesta ei ole kätilön töihin eli ”päästämään” ja ”lähdättämään” lapsia. Jälkimmäistä Helena kuitenkaan ei halua tehdä, sillä hänen oikeudentajunsa ei tappamista salli.
Jatkosodassa kun ollaan, Lappi on täynnä saksalaisia sotilaita. Näistä yhteen, Johannes Angelhurstiin, Helena rakastuu intohimoisesti. Johannes kuitenkin siirtyy muiden SS-miesten mukana Helenan kotikylästä Titovkan vankileirille. Rakastunut Helena tahtoo sinne myös, vaikkei tiedäkään, mitä leirillä joutuu kokemaan.
Vankileirillä Helena toimii sairaanhoitajana, kunnes häntä tarvitaan toteuttamaan salaista operaatiota navettarakennuksessa. Siellä sotavangeilla tehdään ihmiskokeita, eikä Helena voi heitä auttaa, vaikka yrittääkin. Kun jatkosota loppuu ja Lapin sota alkaa, tulee leirin suomalaisillekin vaikeat oltavat.
Sikiöiden ja sotavankien ihmisarvo puuttuu
Suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden lapsia syntyi tuhatkunta sodanaikaisista suhteista. Heidän asemansa oli huono, sillä sodan loputtua saksalaiset ajettiin pois Suomesta ja lapset jäivät äitien vastuulle. Osa näistä lapsista koki kurjan kohtalon jo ennen syntymäänsä tai pian sen jälkeen, kuten elokuvan Lispetin avioton vauva, joka hukutetaan suohon.
Huonoa kohtelua saavat osakseen myös vankileirin venäläiset, lappalaiset ja norjalaiset vangit, joilla tehdään ihmiskokeita. Kaikkein aliarvostetuimpia vankeja ovat kuitenkin naiset, sillä monien leirillä alkanut raskaus päättyy nopeasti keskenmenoon. Näillä sikiöillä ja vastasyntyneillä lapsillakin natsit tekevät säälimättömästi kokeita ”ihmiskunnan parhaaksi”.
Kätilönä Helena tahtoo olla auttamassa lapsia maailmaan, mutta ei tappamassa ei-toivottuja lapsia. Myös sotavankeja hän säälii ja yrittää auttaa pakoon. Tuntuu kuitenkin, että sodassa ihmisarvo katoaa ja kaikki hyvän tekeminen on toivotonta.
Kuka päättää elämästä ja kuolemasta?
Helena toteaa tulleensa ”Jumalan pennusta kuoleman enkeliksi”, sillä kätilönä hän on ollut arvostettu, mutta sairaanhoitajana hän on kaikkea muuta. Lapsia Helena pitää ”Jumalan lahjoina” ja siksi kätilön työ tuli kuin Jumalan armosta hänelle. Sairaanhoitajana hän ei voi sotavankeja auttaa, vaikka parhaansa tekeekin. Vangit kuolevat hänen käsiinsä, sillä heihin on ruiskutettu tappavia taudinaiheuttajia.
Helenan toimiessa kätilönä ja sairaanhoitajana ihmisten henki on monesti hänen käsissään. Helena ei tahdo olla mukana tappamassa ketään edes itsepuolustukseksi, vaikka käydäänkin sotaa ja usein ajatellaan sen olevan poikkeustilanne, jossa ”älä tapa” ei päde. Helena ei tahdo kuolemaa kenellekään vaan tahtoo aina elämän voittavan. Helena näkemys perustuu Raamatun ihmiskuvaan, sillä jokainen ihminen on Jumalan mestariteos, suuri ihme.
”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä” – ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut” (Psalmista 139). Arvomme perustuu asemaamme Jumalan lapsina. Elämämme ja kuolemamme on Jumalan kädessä.
Teksti: Hanna Hietikko
Kuva: Filmikamari
Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa tästä uudistunut Nuotta kätevästi itsellesi tai lahjaksi!