Helmi: Henkesi edestä -leffa pohtii omaatuntoa ja vastuuta

Helmi: Henkesi edestä -leffa pohtii omaatuntoa ja vastuuta

Petri Kotwican ohjaama Henkesi edestä on kotimainen elokuva, joka pohtii anteeksiantoa, omaatuntoa ja vastuun kantamista. Onko valehtelu oikeutettua silloin, kun sen avulla pyritään suojelemaan itseään tai toista ihmistä?

Kiia on nuori, raskaana oleva pastorin vaimo. Synnytys alkaa liian aikaisin ja pariskunta lähtee kiitämään kohti sairaalaa yön pimetessä. Kiian ajaessa matkalla auto törmää johonkin pimeällä tiellä. Lauri jättää vaimonsa odottamaan autoon ja juoksee yöhön katsomaan, mihin törmäys kohdistui. Pian hän palaa autolle todeten, että he olivat varmaankin törmänneet peuraan, sillä mitään ei näkynyt missään. Matka sairaalaan jatkuu ja perillä Kiia synnyttää terveen pojan.

Äidin sisällä kuplii ilo vastasyntyneestä kun perhe palaa kotiin sairaalasta. Pastorin mieltä kalvaa kuitenkin huono omatunto. Kiia kertoi tutustuneensa sairaalassa naiseen, jonka mies makaa tiedottomana teho-osastolla sen seurauksena, että joku ajoi hänen ylitseen ja jatkoi matkaa jättäen loukkaantuneen miehen yksin. Kiia on kauhuissaan – pystyyköhän sellaisen teon tehneelle antamaan koskaan anteeksi? Onneksi he olivat matkallaan törmänneet vain peuraan.

Oikeamielisyyden ammattilainen

Rehellisenä miehenä pidetty pastori jatkaa työtään seurakunnassa palattuaan isyyslomalta.  Poliisikuulustelujen lähdettyä käyntiin onnettomuusyön ja hänen poikansa syntymäyön tiimoilta se sama mies toteaa kirkkain silmin, moneen otteeseen, ettei nähnyt tienvarressa yhtään mitään onnettomuusyönä.

Totuus on kuitenkin toinen. Pariskunnan omattunnot törmäävät – pastori on vakaasti sitä mieltä, ettei tapahtunutta tule tunnustaa. Kuulusteluissa toistuu yhä uudelleen ”minähän olen pappi, enhän minä olisi voinut hylätä loukkaantunutta ihmistä tienvarteen”.

460x60v1

Antaako pappisvirka täyden erehtymättömyyden? Eivätkö kristityt tee virheitä? Autoa ajanut Kiia tuntee tuskaa sydämessään. Teho-osastolla makava mies jäi hänen autonsa alle. Tunnustusta harkitseva kanttori tasapainottelee miehensä tahdon, vaikenemisen ja omantuntonsa, tunnustamisen välillä.

Vapaus ja puhdas omatunto

Usko ei oikeuta toimimaan väärin tai peittelemään tekoja valheella. Jumala, joka näkee sydämeen, tietää ihmisen aikeet ja ajatukset.

Helpommallahan sitä ihminen kuvittelee pääsevänsä, jos vain peittelee tekojensa jäljet ja toivoo, ettei kukaan saa tietää, mutta Jumalan Sana sanoo toisin. Kaikkivaltias Jumala näkee jokaisen ajatuksemme, eikä häneltä ole salassa mikään tekomme tai tekemättä jättämisemme.

Jumalan Sana tekee kipeää, kun se saa omantunnon soimaamaan ja häpeän nousemaan pintaan. Omia syntejä ja vääriä tekoja tekisi mieli peitellä valhein ja kaunistelluin totuuksin, mutta se, mitä Jumala meiltä odottaa, on syntiemme tunnustaminen ja usko niiden anteeksiantamukseen Jeesuksen sovitusuhrissa. Syntisinä ihmisinä ansaitsisimme jokainen ankaran tuomion – ellei Jeesus olisi kuollut henkemme edestä. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9).

Teksti: Milka Ikäläinen, kuva: Jaana Rannikko

Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa nyt Nuotta itsellesi tai kaverille kätevästi tilauspalvelusta!

468x60v4