Nuotta 5-6/2014: Raamis Karitsan häistä

Nuotta 5-6/2014: Raamis Karitsan häistä

Raamatussa puhutaan Karitsan häistä, jossa Jeesus saa seurakuntansa pysyvästi omakseen. Näiden häiden sulhasen ja morsiamen rakkaustarina sisältää kuitenkin yllättäviä juonenkäänteitä ja jännittävää draamaa ennen ihmeellistä loppuhuipennusta. Mistä ihmeestä on kysymys? Avaa ilmestyskirja ja anna Mika Ebelingin johdattaa aiheeseen.

Moni lapsi on kuullut satuja, joissa uljas prinssi saa kauniin prinsessan ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tällaiset sadut eivät ehkä nykypäivänä ole yhtä yleisiä kuin ennen. Avioliitot hajoavat usein eikä avioliittoon pääsemistä nähdä samalla tavalla pysyvän onnen lähteenä.

On valitettavaa, että ihminen on pahuutensa tähden turmellut tämän hienon Jumalan luomistyön. Vanhan ajan satujen kuva avioparin pysyvästä onnesta on nimittäin yllättävänkin hyvä kuva niistä häistä, jotka ovat tulossa ja joista Raamattu puhuu Karitsan häinä. Niihin pääseminen on onnen edellytys ja niistä pois jääminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Näistä häistä kerrotaan Raamatun lopussa ja todetaan: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” (Ilm 19:9.)

Häät ovat iso juhla, jossa kaksi liitetään pysyvästi yhteen. Näin on tietysti myös Karitsan häissä, joista parhaat maalliset häät ovat himmeä kuva. Karitsan häissä Jeesus, Jumalan Karitsa, on sulhanen, joka ottaa morsiamensa eli uskovien seurakunnan pysyvästi omakseen.

Sulhanen rakastaa palavasti morsiantaan, kuten kaikissa hyvissä häissä. Sulhanen on myös tehnyt suuria uhrauksia saadakseen morsiamen omakseen, sillä hän on lunastanut tämän omalla verellään, millä hän on myös pessyt ne vaatteet, jotka morsian näissä juhlissa tarvitsee.Morsiamen valmius on siinä, että hän on ottanut vastaan sulhasen lahjoittaman hääpuvun.

Paha saa palkkansa, kärsimykset hyvitetään

Mutta näihin häihin liittyy rajuja piirteitä, jotka helposti jäävät huomiotta, jos emme katso, miten tähän juhlahetkeen on tultu. Ennen häitä on käyty suuri taistelu, jossa Jeesus on voittanut vastustajansa, jota Raamatussa kutsutaan suureksi portoksi.

Suuri portto on Kristuksen morsiamen vastakohta. Sen olisi tullut olla Kristuksen morsiamena Karitsan häissä, mutta se on luopunut uskollisuudestaan Jeesukselle. Tämä ilmenee siinä, ettei se kunnioita Jumalan Sanaa, Raamattua. Raamattu kertoo selvästi siitä, kuinka uskosta luopuminen on yleistä ennen Jeesuksen paluuta (esim. 2. Tim. 3:1–7).

Mutta kun Jumala ottaa kuninkuuden (Ilm. 19:6), paha saa lopullisesti palkkansa. Väärinkohdellut saavat hyvityksen kärsimyksistään, kun Karitsa saattaa morsiamensa turvaan. Suuri portto eli ne, jotka ovat tehneet pahaa Karitsan morsiamelle, jopa tappaneet uskovia, joutuvat kokemaan Jumalan tuomion.

Tämä on varsin hätkähdyttävää ymmärtää. Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu olennaisena osana Jumalan palvelijoiden veren kostaminen ja niiden tuomitseminen, jotka ovat kieltäytyneet Jeesuksen tarjoamasta pelastuksesta. Mutta seurakunnalle itselleen ei ole missään vaiheessa annettu lupaa kostaa. Seurakunta kuitenkin ylistää suurella riemulla Kaikkivaltiasta Jumalaa, joka lopulta antaa pyhän oikeudenmukaisen tuomionsa kohdata niitä, jotka ovat tehneet Jumalan kansalle pahaa. 

Vieläkin on armon aika

Jumalan pyhyys ja kiivaus ovat olleet kaiken aikaa totta. Hän on kiivas Jumala, jonka edessä jokaisen on tehtävä tili. Pitkämielisyytensä tähden hän on antanut tuomioidensa odottaa, sillä ei hän halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Mutta kerran tulee kuitenkin se päivä, jolloin hän ei enää odota vaan ottaa kuninkuuden näkyvällä tavalla.

Armon aikana ihminen voi torjua Jumalan kutsun tulla hänen eteensä, mutta kun Herra kerran lähestyy majesteettisuudessaan, silloin kukaan ei voi häntä vastustaa.

Karitsan häät kertovat meille hätkähdyttävällä tavalla myös siitä läheisyydestä, jonka Jumala on suunnitellut itsensä ja lunastamansa ihmiskunnan välille. Hän on meidät lunastanut omaksi kansakseen (Tit. 2:14). Jotain aivan käsittämättömän hienoa on meille varattu:

”Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:3,4.)

Teksti Mika Ebeling, kirjoittaja on Helsingin Ev.lut. Kansanlähetyksen raamattukouluttaja ja pastori

Kuva Marita Tarvonen

Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa Nuotta nyt kätevästi itsellesi Tilauspalvelusta!