Nuotta 2/2015: Béatrice Ndiayen sikinsokin-elämä sai selvän suunnan

Nuotta 2/2015: Béatrice Ndiayen sikinsokin-elämä sai selvän suunnan

Tampereella syntynyt Béa unelmoi pienenä samoista asioista kuin muutkin lapset.

Muistan, että me kavereiden kanssa piirrettiin taloja, Béa kertoo. Hän muistaa unelmoineensa isosta talosta, lapsista ja urasta eläinlääkärinä.

Sitten sain tietää, että siihen ammattiin tarvii monen vuoden koulutuksen. Ei kiinnostanutkaan enää niin paljon, Béa nauraa.

Kahden kulttuurin lapsi

Alle kolmevuotiaana Béa asui Senegalissa, josta hänen isänsä on kotoisin ja jossa äiti taas on ollut lähetystyössä. Koko perhe – vanhemmat, Béa ja häntä kaksi vuotta nuorempi pikkusisko – asuivat myös vuodesta 2003 vuoteen 2006 keskisessä ja läntisessä Afrikassa sijaitsevassa Kamerunissa.

Vaikka Béa olikin noina vuosina paljon yksikseen, eikä hänellä ollut hirveästi kavereita, on se aikaa, jota nuori nainen muistaa lämmöllä.

468x60v2

Minulla on sieltä vain hyviä muistoja ja toivon, että pääsen sinne vielä pian takaisin.Paluu Suomeen sen sijaan oli 12-vuotiaalle tytölle suurempi kulttuurishokki.

Oli ihan outoa, kun ihmiset eivät enää hymyilleetkään, eikä missään ollut tuttua afrikkalaista avoimmuutta.

Béa löysi kuitenkin kavereita ja aloitti koulussa, jossa osa tunneista oli suomen ohella ranskaksi, joten Kamerunissa käytössä ollut kielikään ei päässyt kokonaan unohtumaan.

Nyt kaksikymmentävuotiaana, itsenäistyneenä ihmisenä Béa huomaa ottaneensa vaikutteita molemmista kulttuureista. Joskus ne ovat tietenkin menneet ristiin. Afrikkalaisesta näkökulmasta Béa tietää aina olevansa vapaamielinen eurooppalainen, vaikka suomalaisen silmin avoin ja iloisesti tuntemattomille puhuva ihminen tuleekin aivan eri maailmasta.

Ja usein on kuullut, että ’ethän sä voi olla suomalainen ku sä oot tummaihoinen.’ Vaikeaa sanoa ihmisille, että kyllä minä nyt vain olen suomalainen, kun olen Suomessa syntynyt.

Vuodet sumun peitossa

Teini-ikään tullessaan Béa unohti lapsuutensa unelmat. Kuudennelta luokalta hän siirtyi tavalliseen tapaan yläasteelle, mutta kahdeksannen luokan jälkeen kaikki lähtikin kovaa kyytiä alamäkeen.

Ensin tulivat uniongelmat ja sitten kaikki muu. Monen muun masentuneen tavoin Béakaan ei kyennyt keskittymään muuhun pahaan oloon.

Olen käynyt yhdeksännen luokan kahteen kertaan. Lintsasin todella paljon, koska en vain jaksanut olla koulussa. Ei löytynyt motivaatiota.

Samoihin aikoihin Béa sijoitettiin perhetukikeskukseen, jossa hän asui noin kahden ja puolen vuoden ajan aina täysi-ikäisyyteen asti. Yksi suurimmista syistä sijoitukseen oli se, ettei Béa enää tullut toimeen oman perheensä kanssa.

Me tullaan tietenkin paljon paremmin toimeen nyt, kun asun muualla eikä nähdä enää joka päivä.

Vähän ennen perhetukikeskuksesta pois muuttamista Béa aloitti Vammalan lukiossa, jossa opiskeli vuoden verran ennen kuin lopetti ja haki ammattikouluun. Siellä hän jaksoi olla vain pari kuukautta.

Perheeni lähti Senegaliin ja oli poissa monta kuukautta, enkä minä pystynytkään enää toimimaan.Vanha masennus tuli takaisin ja Béa vietti paljon aikaa kotona käymättä missään.

Johdatuksen sivumakua

Muutos tilanteeseen tuli matkustamisen muodossa.Béa meni Senegaliin käymään kuudeksi viikoksi ja palasi paremmassa kunnossa kuin oli lähtenyt. Ja kun vanhemmatkin tulivat takaisin Suomeen, he muuttivat kaikki Helsinkiin. Siitä on kohta kaksi vuotta.

Toisenlainen muutos odotti Béaa yhdeksäntoista vuoden iässä. Kristityssä kodissa kasvamisesta huolimatta Béa ei ollut oikein koskaan kokenut uskonasioita omikseen.

Ripari oli minulle vain leiri. Mahtava kokemus, mutta ei siitä uskon kannalta mitään käteen jäänyt.

Viime vuoden alussa Ruotsissa au pairina ollessaan Béa löysi kuitenkin Raamatun ja rukouksen.

Se oli sen host-perheen isä, joka usein sanoi, että siihen on joku syy, miksi juuri minä päädyin siihen perheeseen. Ja sitten hän sanoi, että lue Raamattua ja rukoile, se tekee vain hyvää.

Tätä kehotusta noudattamaan ajauduttuaan Béa huomasi, että hänellä oli sisäisesti rauhallisempi olo. Host-isäkin kommentoi tytön rennompaa ja avoimempaa tapaa olla.

Takaisin Suomeen tultuaan Béa oivalsi, ettei uskossa oleminen ole pelkkää puhumista.

Se näkyy myös tekoina. Ja ajatusmaailmassa.Nykyään Béa luottaa rukoukseen sen sijaan, että keskittyisi raha-asioista ja kaikesta muusta stressaamiseen.

Minulla on vakaa uskomus siihen, että jos minä uskon, niin Jumala hoitaa. Ihan kaiken.Helsingistä Béa on myös löytänyt seurakunnan, jossa hän voi kuulemma todella tuntea Jumalan läsnäolon.

Siellä voi olla keskellä tuntemattomia ihmisiä ja silti tuntuu siltä, että on kotona.Hengellinen puoli on Béalla nykyään paremmalla tolalla myös koulussa. Pitkän opiskelusta pidetyn tauon jälkeen hän on löytänyt paikkasa kristillisessä lukiossa, jossa opiskelu maistuu kohtuullisen mukavalta. Siellä koulutuksen ohella saa myös hengen ravintoa.

Béa kertoo muutenkin kokevansa, että elämä on helpottunut sen jälkeen, kun hän on tullut takaisin uskoon.

Sitä oli lähtenyt siltä oikeelta tieltä, mutta nyt on tullut takaisin kotiinpäin. Se on positiivinen asia.

 

Isä auttaa ylös

Kun Béalta kysyy, mikä hänestä on tehnyt hänet, miettii hän vastausta tarkkaan.

Sanoisin varmaan, että kaikki ne vaikeudet, mitä olen ikinä kokenut, Béa sanoo lopulta.

Jokainen kerta, kun on kompastunut ja Taivaan Isä on auttanut ylös. Ne on muovanneet minusta minut.Béa kertoo oppineensa paljon sekä niiltä ihmisiltä, jotka ovat hyväksyneet hänet sellaisena kuin hän on, että niiltä, jotka eivät ole sitä tehneet. Ikä ja kokemukset ovat tuoneet nuorelle itseluottamusta.

Ennen ajattelin että kaikkien on pidettävä minusta. Nykyään jos joku ei pidä minusta, ajattelen ’ok, meidän ei tarvitse olla kavereita’ ja sitten mennään eteenpäin. Se on asia, joka auttaa huomattavasti, kun tuolla maailmassa tallustaa

.Béa on nykyisessä itsessään myös iloinen siitä, että jaksaa yhä yrittää. Perhetukikeskustaustasta ja useista koulun keskeyttämisistä huolimatta hän ei ole luovuttanut ja tyytynyt sosiaalipummin elämään.

Sen sijaan Béa jaksaa painaa eteenpäin elämässä. Hän kuuntelee ystäviään niinäkin päivinä, joina ei aina jaksaisi ja koittaa löytää positiivisia puolia kaikista tilanteista.

Teini-iässä lapsuutensa unelmat hukannut Béa kykenee vihdoin oikeasti näkemään edessään tulevaisuuden.Hän unelmoi yliopistopaikasta ja ulkomailla asumisesta.

Pidän hirvittävästi englannista ja unelmanani on, että saisin tehdä töitä sen kanssa.Useista vaikeista asioista selvinneenä Béa haluaa muistuttaa kaikkia nuoria:

Laita kaikki, ihan kaikki mitä sinulla on, Jumalan käsiin. Äläkä murehdi tai stressaa niistä asioista. Jos Jumala on päättänyt, että jokin asia hoituu, niin se hoituu!

Teksti Roosa Ylikoski, kuva Coumba Ndiaye

Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se kotiin. Tilaa nyt Nuotta kätevästi tilauspalvelustamme!

 

460x60v1