Loskaisella bussipysäkillä sade tihuttaa suoraan takinkauluksesta sisään, mutta mustaan rintapanssariin pukeutuneelle tuimakatseiselle tytölle ei varmasti tule kylmä keskellä roihuavaa liekkimerta. Nälkäpeli-sarjan sankaritarta Katniss Everdeeniä näyttelevä Jennifer Lawrence on vallannut ison osan kaupungin mainostilasta, eikä syyttä – Matkijanärhi, osa 1 on ollut Finnkinon katsotuimman elokuvan paikalla jo hyvän tovin.
Katniss herää sairaalaosastolla kapinallisten tukikohdassa. Viereisessä huoneessa nyyhkii toinen sadistisen nälkäpelin uhreista ja ympärillä häärii sotilasasuisia ihmisiä. Tunnelma on elokuvan alusta alkaen täysin erilainen kuin edellisissä osissa, joissa peruukit heiluivat ja kolmiodraama kukoisti kutkuttavasti. Yhtäkkiä tarina alkaa tuntua realistisemmalta kuin aiemmin. Köyhät kapinalliset vastaan rikas eliitti ei asetelmana kuulu vain scifi-maailmaan ja siksi elokuvaa on vaikea katsoa.
[restrict …]Pelko
Matkijanärhen keskeisimpiä teemoja on kolme. Ensimmäinen niistä on pelko. Pelko oman hengen menettämisestä ja läheisten puolesta. Pelko on yksi ihmisen keskeisimmistä tunteista. Se ohjaa, rajoittaa, kahlitsee ja suojelee meitä. Pelkoa on kaikista tunteista vaikeinta hallita ja vaikeinta selittää (kyllä minä tiedän, et-teivät kylpyhuoneeni hämähäkit pure – jokin minussa vain käskee kiivetä tuolille ja kiljua kuin viimeistä päivää). Sen avulla suuretkin ihmismassat saadaan taivutettua sorron alle. Ongelmana on, että hiljainen alistuminen on kuin kuivaa tuohta – tarvitaan vain yksi kipinä niin se roihahtaa vihan liekeiksi.
Viha
Viha on pyrkimistä vapauteen. Vapauteen orjuudesta, haavoittavasta ihmissuhteesta, omasta huonosta itsetunnosta – kaikesta, mikä vetää elämän kuralle ja alentaa ihmisarvoa. Viha ei halua ajatella tai harkita, se ei ole valmis käsittelemään tuskallisia muistoja tai tahdo antaa anteeksi. Viha haluaa polttaa kaiken ja tehdä ihmisestä autuaallisen tyhjän. Ja täyttää sen tyhjyyden vallantunteella.
Valta
Valta mahdollistaa kontrollin – valtavien massojen tai oman itsensä hallitsemisen. Valtaa ei ole, elleivät ympäröivät ihmiset anna sitä yksilölle. Ihmisille on luontaista hakeutua jonkin tai jonkun vallan alle.
Valta sisältää myös vastuun, jota moni ei halua kantaa. Siksi se halutaan lykätä johtajalle tai johtajille, joita voidaan sitten joko ihailla tai syyttää kaikista kurjuuksista joita omalla takapihalla tapahtuu.
Valtaa käytetään usein väärin. Se, joka ei ole kykenevä pitämään valta-asemaansa suosion tai hyvien johtotaitojen avulla, saattaa roikkua vallan kahvassa levittämällä alamaistensa keskuuteen pelkoa. Ja näin pyörä jatkaa pyörimistään.
Vapaus
”Älä pelkää” toistetaan Raamatussa 366 kertaa. Lausahdus ei ole ankara, eikä sen jälkeen seuraa uhkaavaa ”tai muuten…” -varoitusta. Kuitenkin meidän tulisi ottaa fraasi käskynä: me emme saa pelätä, koska se rajoittaa vapauttamme, joka on Jeesuksen tähden täydellinen.
Pelkoa on joskus mahdotonta kontrolloida – silloin rukous vie meidät takaisin Isän suojaan. Siellä olemme turvassa eikä pelolla ja Saatanalla ole meihin valtaa. Kun emme pelkää, ei meillä ole myöskään syytä vihata, koska vapaudessa meidät täyttää ilo, jossa vihalle ei riitä tilaa. Jumalan vallassa on meidän elämämme ja koko maailma, eikä meidän hänen valtansa alla tarvitse koskaan olla orjia.
Teksti Elina Jokinen, kuva Nälkäpeli press[/restrict]
Tuleeko sinulle jo Nuotta? Ellei, tilaa se kätevästi tilauspalvelustamme! Paras tapa lukea Nuottaa on edelleen tilata se suoraan kotiin.