Nehemia ja Jumalan lupaus

Nehemia ja Jumalan lupaus

Oletko koskaan muuttanut asumaan toiselle paikkakunnalle? Muuttamiseen liittyy aina monenlaisia tunteita – tuleva asuinpaikka jännittää ja menneet ajat voivat tuntua kultaisilta.

Aina muutto ei ole oma valinta: on ehkä pakko vaihtaa asuinpaikkaa vaikkapa koulun tai töiden vuoksi. Tällaisen kohtalon joutui kokemaan Israelin kansa. Heidän ahdistuksensa päättyi, kun muutto takaisin kotiin alkoi näyttää mahdolliselta.

Kuvittelepa mielessäsi pieni poika, olkoon hänen nimensä vaikka Benjamin. Hän on puhtaasti meidän (minun ja sinun) mielikuvitustemme tuotetta, mutta viedään hänet yhdessä keskelle historian tapahtumia. Viedään hänet Jerusalemiin, suureen kaupunkiin, jonka keskellä seisoo Jumalan temppeli. Vuosiluku on 586 ennen Kristuksen syntymää. Benjamin on aatelissuvun poika ja hänen isänsä on hyvin vaikutusvaltainen mies. Ennen kovin eloisa ja ruuhkainen kaupunki on kuin varjo entisestään. Sinä ja Benjamin näette, kuinka kauppias keräilee vähäisiä tavaroitaan, vanha rouva kantaa ruukkua mukanaan ja ihmiset keskustelevat kiukkuiseen äänensävyyn. Aasi vetää kärryjä voimiensa äärirajoilla. Joudutte väistämään ahdasta katua myöten vastaan tulevaa sotilaspartiota.

Jerusalem murtuu

Benjamin on vasta pieni poika, mutta hänkin tietää, mitä on tapahtumassa. Babylonian armeija on piirittänyt Jerusalemin kaupunkia jo monen vuoden ajan. Välillä on toivottu Egyptin armejaa apuun, mutta nyt loppu vaikuttaa olevan käsillä – Jerusalemin muurin murtuminen näyttää väistämättömältä.

Kuluu muutama päivä ja valloitus alkaa. Jerusalemin kaupunki murtuu yllättävän nopeasti. Sotilaita kaatuu ja surmattujen ruumiita lojuu kaduilla. Benjamin ja hänen perheensä vangitaan. Sotilaat, joiden kieltä et ymmärrä, sitovat heidät ja lähettävät kärryissä pitkälle matkalle, jonka määränpäästä ei ole tietoa. Pelko, kauhu ja epätoivo valtaa ihmisten mielet.

Ei Jerusalemia, ei Jumalaa?

Benjamin, monien muiden hengissä säilyneiden Jerusalemilaisten tavoin, oli joutunut lähtemään kotoaan vieraaseen maahan. Tuo muutto ei ollut oma valinta, vaan pakko. Babylon oli vallannut, ryöstänyt ja tuhonnut Jerusalemin. Elämä kaukana kotimaasta, Babyloniassa oli aivan erilaista kuin elämä kotona. Benjamin saa syödäkseen erilaisia ruokia; mikään ei maistu samalta kuin ennen. Koulussa hän opiskelee aivan uutta kieltä ja toisenlaisia tapoja elää ja olla.

Benjaminin elämässä oli kuitenkin yksi muutos ylitse muiden. Erilaisia ruokia hän oli maistanut ennenkin ja Jerusaleminkin kauniilla kaduilla oli kaikunut vieraita kieliä, kun kauppiaat kaikilta maailman kolkilta olivat siellä vierailleet. Kuitenkaan koskaan aikaisemmin ei Benjaminin yhteys Jumalaan tuntunut olevan täysin poikki. Jumala oli nimittäin määrännyt, että hän olisi kohdattavissa ainoastaan yhdessä paikassa: Jerusalemin temppelissä. Babylonian armeijan tuhotessa Jerusalemin temppelin tuhoutui myös mahdollisuus Jumalan kohtaamiseen. Voit kuvitella, kuinka tyhjältä Benjaminin elämä tuolloin tuntui.

Aika kului, Benjamin kasvoi ja elämä alkoi jotenkin sujua uudessa kotimaassa. Kuitenkin Benjaminin kaipuu takaisin kotikaupunkiin Jerusalemiin ei sammunut millään. Benjamin ei ollut yksin, sillä pakkosiirtolaisuudessa asui muitakin, joilla oli samanlainen kaipuu ja odotus. He eivät tienneet, kuinka pitkään he joutuisivat Babyloniassa asumaan ja ehtisivätkö he itse koskaan Jerusalemia enää näkemään, mutta yksi oli varmaa: kansa palaisi kerran takaisin kotiinsa.

Nehemian kirja alkaa

Tämän kaltaisesta odotuksen päättymisen asetelmasta avautuu meidän eteemme Nehemian kirjan ensimmäinen luku. Nehemian kirja sijoittuu aikaan, jolloin ensimmäiset paluumuuttajat pääsevät matkaan takaisin kohti Jerusalemia. Pakkosiirtolaisuuden aika oli päättymässä.

Nehemia kuulee Jerusalemista viestejä, jotka eivät lupaa hyvää: kaupunki on runsaassa sadassa vuodessa päässyt huonoon kuntoon ja sen muurit ovat hajallaan. Kaupungissa asuu jo joitakuita asukkaita, mutta niin kauan, kun muurit olisivat raunioina, ei asuminen olisi turvallista ja kaupunkilaisten omaisuus ja terveys olisi jatkuvasti ryöstelevien rosvojoukkioiden ja ohikulkevien armeijoiden armoilla.

Nehemia pyytää kuninkaaltaan lupaa väliaikaiseen käyntiin Jerusalemissa johtaakseen kaupungin uudelleenrakennustöitä. Kuningas on suopea Nehemian pyyntöön ja antaa hänelle jopa matkaan käskykirjeet, joiden avulla Nehemia saa kulkea tarpeellisten alueiden halki, sekä tilata tarpeensa mukaan puutavaraa Jerusalemin ja oman talonsa rakennustöitä varten.

Tummia pilviä taivaalla

Päästyään Jerusalemiin ja viivyttyään siellä tovin, ryhtyy Nehemia tarmokkaasti johtamaan rakennustoimia. Jerusalemin muurien kohoaminen ei kuitenkaan jää ympäröivien alueiden hallitusmiehiltä huomaamatta. Erilaiset virkamiehet käyvät joko uhkailemassa tai pilkkaamassa Nehemiaa hänen rakennustoimistaan. Turvallisuusuhkien vuoksi Jerusalemin jälleenrakentajat joutuvat työskentelemään työkalu toisessa kädessä, miekka toisessa.

Äärimmäisellä sisulla Nehemian johtama projekti tulee kuin tuleekin valmiiksi. Voit lukea Nehemian kirjasta, kuinka kaupungin asukkaat, kukin oman ammattitaitonsa perusteella, osallistuivat työhön, joka tuli valmiiksi jopa ennätysajassa. Jerusalemin muuri oli korjattu ja portit asetettu paikoilleen muutamassa kuukaudessa.

Jumalan suunnitelma

Nehemian kirja kertoo meille synnistä ja sen tunnustamisesta. Se painottaa, että kaupunkiin palaavan kansan olisi opittava virheistään. Ne rikkeet Jumalaa kohtaan, jotka olivat johtaneet siihen, että Jumala oli sallinut kaupungin tuhoutua, eivät saisi toistua.

Nehemian kirja kertoo meille kuitenkin myös Jumalan suunnitelmien toteutumisesta. Jumalan käsikirjoituksessa oli tullut aika rakentaa Jerusalem uudelleen, jotta kansa voisi palata pakkosiirtolaisuudesta kotiinsa. Kun Jumala päättää tehdä jotakin, taipuvat jopa suurvaltojen ruhtinaat palvelemaan näitä suunnitelmia.

 

Teksti Martti Pyykönen

Kuva Nelli Vaaja