Nuotan uuden Joulukalenterin 5 luukku.
Joulun aikaan muistelemme lihaksi tullutta Jumalaa: vaimon siementä, joka murskasi käärmeen pään. Jeesuksen syntymän ansiosta historia käänsi uuden lehden, mutta miltä historia näytti ennen joulua ja pääsiäistä?
Kiinan lounasosissa elävä Miao-, tai Miautso-kansa muistelee historiaansa runomuodossa, jonka runomitta tuo mieleen vanhan testamentin psalmien tyylin. Tämän lisäksi runon sisältö tuo mieleen jotakin muuta raamatusta tuttua. Alla oleva teksti on käännetty englanninkielisen käännöksen pohjalta.
Luominen
Päivänä, jona Jumala loi taivaat ja maan.
Sinä päivänä Hän avasi valon tien.
Maahan Hän sitten teki kasat maata ja kiveä.
Taivaaseen Hän teki taivaankappaleet, auringon ja kuun.
Maahan Hän loi haukan ja haarahaukan.
Veteen Hän loi hummerin ja kalan.
Erämaahan Hän teki tiikerin ja karhun,
Teki vihannan peittämään vuoret,
Teki metsän levittäytymään maiden mukana,
Teki vaaleanvihreän ruo’on,
Teki rehottavan bambun.
Ihminen
Maassa Hän loi miehen tomusta.
Näin luodusta miehestä naisen Hän muodosti.
Sitten Patriarkka Tomu* teki kivistä vaa’an.
Arvioi maan painon pohjaan asti.
Laski taivaankappaleiden koon.
Ja pohti Jumaluuden, Jumalan teitä.
Patriarkka Tomu sai Patriarkka Se-Tehin.
Patriarkka Se-Teh sai pojan nimeltä Lusu.
Ja Lusu sai Gehlon ja hän sai Laman.
Patriarkka Lama sai miehen nimeltä Nuah.
Hänen vaimonsa oli Matriarkka Gaw Bo-lu-en.
Heidän poikansa olivat Lo Han, Lo Shen ja Jah-phu.
Niin maa alkoi täyttyä heimoista ja perheistä.
Luomakunta jaettiin klaanien ja kansojen kesken.
Maan pahuus
Nämä eivät tehneet Jumalan tahtoa eivätkä vastanneet hänen kiintymykseensä.
Vaan taistelivat keskenään vastustaen Jumaluutta.
Heidän johtajansa heristivät nyrkkiä Mahtavalle.
Maa kouristettiin kolmen kerroksen syvyyteen asti.
Raastaen ilmaa ylimpään taivaaseen saakka.
Jumalan viha nousi, kunnes Hänen Olemuksensa muuttui;
Hänen vihansa täytti leimuten Hänen silmänsä ja Hänen kasvonsa.
Kunnes hänen oli tultava hävittämään ihmiskunta.
Tultava hävittämään koko maailma täynnä ihmisiä.
Tulva
Niin satoi neljäkymmentä päivää kaatosadetta ja myrskyä
Sitten viisikymmentä viisi päivää sumua ja tihkua.
Vedet ylittivät vuoret ja vuoristot.
Tuhotulva kohotessaan harppasi yli laakson ja onkalon.
Maa ilman maata minkä päälle suojautua!
Maailma ilman jalansijaa johon tukeutua.
Ihmiset olivat hämmennetyt, lannistetut ja tuhotut,
Epätoivoisina, kauhuissaan, hävitetyt ja lopetetut.
Mutta Patriarkka Nuah oli oikeudenmukainen.
Ja Matriarkka Gaw Bo-lu-en oikeamielinen.
Rakensivat laivan hyvin leveän.
Tekivät aluksen hyvin valtavan.
Heidän koko taloutensa meni sisälle ja kellui,
Koko perhe ratsasti tuhotulvan halki turvassa.
Eläimet hänen mukanaan olivat naaras ja uros.
Linnut tulivat mukana ja olivat yhdessä pareittain.
Kun aika oli täyttynyt, Jumala käski vesiä.
Päivä oli saapunut, tulvavedet vetäytyivät.
Silloin Nuah vapautti kyyhkysen heidän suojastaan,
Lähetti linnun kulkemaan ulos ja tuomaan takaisin uutisia.
Tulva oli laskeutunut järveen ja mereen;
Muta oli jäänyt lammikoihin ja koloihin.
Jälleen oli maata, jolle ihminen saattoi asettua;
Maassa oli nyt paikka jossa rakentaa asuinsijaa.
Buffalo tuotiin, uhrilahja Jumalalle,
Lihavampi karja tuli uhriksi Mahtavalle
Sitten Jumaluus antoi heille siunauksensa;
Sitten Jumala myönsi hyvät armonsa.
Baabeli
Lo-han sai sitten Cusahin ja Mesayn.
Lo-shen sai Elanin ja Nga-shurin.
Heidän jälkeläisistään, lapsistaan tuli heimoja ja kansoja;
Heidän jälkeläisensä pystyttivät leirejä ja kaupunkeja.
He kaikki lauloivat samoilla sävelillä ja musiikilla;
He puhuivat samoilla sanoilla ja kielellä.
Sitten he sanoivat rakennetaan itsellemme hyvin suuri kaupunki;
Nostetaan taivasta kohden hyvin suuri torni.
Tämä oli väärin, mutta he päätyivät tähän ratkaisuun.
Ei oikein, mutta he harkitsemattomasti siinä pysyivät.
Jumala iski heitä silloin, muutti heidän kielensä ja ääntämisensä.
Saapuen alas vihassaan, hän sekoitti äänensävyt ja äänet.
Yhden puheella häntä kuuleville ei ole merkitystä;
Hän puhuu sanoilla, mutta he eivät ymmärrä häntä.
Niin heidän rakentamansa kaupunki ei koskaan tullut valmiiksi;
Torni jota he työstivät joutuu seisomaan keskeneräisenä.
Epätoivoissaan he hajaantuvat kaiken taivaan alle.
He eroavat toisistaan maapalloa kiertämään.
He saapuvat kuuteen kulmaan ja puhuvat kuutta kieltä.
Miao sukupuu
Patriarkka Jah-phu sai kansojen keskipisteen.
Poika, jonka hän sai oli patriarkka Go-men.
Joka otti itselleen vaimon nimeltä Matriarkka Go-yong.
Heidän pojanpoikansa ja hänen vaimonsa ottivat nimen Tutan.
Heidän jälkeläisensä ovat järjestyksessään seuraavat:
Patriarkka Gawndan Mew-wan
Matriarkka Cawdan Mew-jew
Patriarkka Jenku Dawvu, Matriarkka Jeneo Boje;
Patriarkka Gangen Newang;
Patriarkka Seageweng, Matriarkka Maw gueh.
Heidän lapsensa, lukumäärältään yksitoista, olivat kukin perheen pää.
Viidestä haarasta kasvoi Miao-kansa
Kuusi perhettä liittyi kiinalaisiin.
*Käännetty suomeksi englanninkielen sanasta Dirt.
Tarina jatkuu tässä käytetyn lähteen mukaan vielä pitkälti. Miao-kansa muistelee johtajiensa sukujuuria perinteisesti laululla häissä ja hautajaisissa. Tämä runo käännettiin alun perin englanniksi, jotta me innostuisimme rukoilemaan paljon Miao-kansan puolesta. Siihen aikaan, kun laulu alunperin käännettiin kansa palvoi jo epäjumalia, minkä toiminnan he olivat ilmeisesti oppineet kiinalaisilta valloittajilta. Voisitko sinä näin joulun aikaan rukoilla erityisen paljon Miao-heimojen, kiinalaisten ja muiden kansojen puolesta?