Multitalentin Lino Gilbertin usko näkyy ja kuuluu osana identiteettiä


Lino Gilbertolla oli vaikea ja väkivallantäyteinen lapsuus, joka sai hänet masentumaan. Uskoontulo kuitenkin pelasti hänet ja nykyään hän toimii Mikavelin DJ:nä.

Teksti Nea Kosonen | Kuvat Suvi Mähönen

Lino Gilberto, 19, tunnetaan valokuvaajana, DJ:nä, vloggaajana ja Imboys-vaatteiden suunnittelijana. Nykyään hän asuu Helsingissä, mutta hän on syntynyt Angolassa. Gilberto kertoo kohtaavansa rasismia noin joka toinen päivä. Rasistiset teot ovat pieniä, mutta merkityksellisiä.

– Stereotypioiden takia minun oli muita vaikeampi saada omaa asuntoa. Kun menin hakemaan vuokra-asuntoa, en voinut laittaa tavallisia vaatteitani. Minun piti pukeutua näyttävästi kertoakseni, etten ollut tullut pyörävarkaisiin tai mitään sellaista.

Gilberto aloitti valokuvaamisen opiskelun vuonna 2015. Sitä ennen hän ei ollut kuvannut edes harrastuksenaan. Opinnot jäivät, mutta kuvaaminen ei – nykyään se on hänelle sekä intohimo että elinkeino. Hän on kuvannut esimerkiksi artisteja kuten Sannia, Isac Elliottia ja Lucasta.
Vloggaamisessa Gilberton mielestä tärkeintä on itseilmaisu. On myös tärkeää, että katsojat oppivat tuntemaan vloggaajan videoiden kautta. Siksi aitous on tärkeää.

468x60v2

Loppujen lopuksi feikit aina paljastuu.

– On aivan turhaa esittää jotain, mitä ei ole. Loppujen lopuksi feikit aina paljastuu. Ihmiset näkevät minut ja sen, millainen olen, ja jollei joku tykkää, niin sitten hän ei vain tykkää. En tee asioita miellyttääkseni muita.

Apua faneilta ja faneille

Vaikuttavista seuraajalukemista Instagramissa huolimatta Gilberto ei miellä itseään julkisuuden henkilöksi. Hänestä on jopa ahdistava ajatus, että hänellä on faneja.

– Siksi sanon heitä nugeteiksi, mikä on naurettava asia. En siis syö heitä tai mitään, hän nauraa.
Gilberto kuvailee fanejaan huikeiksi. Hänen on vaikeaa kuvitella elämää ilman heitä, sillä he ovat auttaneet häntä. Apu kulkee myös toiseen suuntaan: toisinaan Gilberto saa faniensa vanhemmilta sähköposteja, joissa kerrotaan itsemurhaa yrittäneiden nuorten säästäneen henkensä nähtyään Gilberton snäpin.

– Se on myös jollakin tavalla tosi ahdistavaa ja yksi syy, miksi pidin välillä taukoa Snäpistä. En voinut hyvin, ja se ahdisti, kun ”hyppään katolta alas” -viestejä tuli viikoittain, jopa päivittäin.

Gilberto toteaa, ettei hän ole mikään terapeutti. Hänen kanssaan keskustelu on kuitenkin auttanut monia, joten hän ei halua poistaa Snapchat-tiliään.

– Jos voin auttaa ihmisiä ja viedä heitä lähemmäksi Jumalaa, miksen tekisi sitä?
Julkisuus on vaikuttanut paljon Gilberton elämään. Hän varoo sanojaan eikä tee joitakin asioita sen takia, että joku voi ottaa hänestä mallia. Hän on myös vaihtanut puhelinnumeroaan viidesti eikä yleensä kerro tarkasti, missä asuu.

Ahdistava koti ilman kunnollista isää

Lino tuli Suomeen äitinsä ja kaksoisveljensä Lito Gilberton kanssa ollessaan viisivuotias. Kaikki oli uutta, kun kukaan heistä kolmesta ei osannut suomea. Heillä oli kuitenkin sukulaisia Suomessa, joten elämä alkoi sujua. Parin vuoden kuluttua Linon ja Liton isä tuli Suomeen.

Isä toi mukanaan perheväkivallan. Oli aivan tavallista, että poliisit tulivat Gilbertojen kotiin kaksi kertaa viikossa. Lino oli 10-vuotias hänen äitinsä masentuessa ja 16-vuotiaana hän masentui itse. Äiti oli yrittänyt monesti itsemurhaa. Aina, kun Lino tuli kotiin, häntä ahdisti.

Aina, kun Lino tuli kotiin, häntä ahdisti.

– Se vaikutti tosi paljon koulunkäyntiini, muttei kukaan tajunnut. Vain sukulaiseni tiesivät asiasta.

Perheväkivalta loppui, kun äiti haki avioeron Linon ja Liton avustuksella. Sen jättämät jäljet eivät kuitenkaan ole kadonneet, vaikka nykyään Lino kertoo voivansa hyvin.

– En puhu isäni kanssa. Ei minulla tavallaan ole ikinä ollut isää. Kun tulin koulusta, menin suoraan huoneeseen. Hän yritti tulla puhumaan kysyen ”Miten koulussa meni?”. Vastasin vain kahdella sanalla: ”Meni hyvin”. Tuli sellainen olo, että se henkilö on minulle virallinen huoltaja, muttei hän mikään isä ole.

Spedejen seurakuntajutut

Eron jälkeen veljekset vuorottelivat äidin ja isän kotien välillä. Kerran matkalla äidilleen he kulkivat seurakunnan läpi. Siellä oli jokin tapahtuma, mutta heitä eivät kiinnostaneet “mitkään seurakuntajutut”. Sitten he menivät kirjastoon ja näkivät siellä kaksi miestä kuvaamassa videota.

– He räppäsivät. Dissasimme ja nimittelimme heitä spedeiksi.

Pian Linon kaveri soitti hänelle pyytäen häntä johonkin tapahtumaan. Ei ollut muutakaan tekemistä, joten veljekset suuntasivat sinne. Vasta perillä heitä rupesi mietityttämään – tapahtuma oli samassa seurakunnassa, jonka läpi he olivat aiemmin tulleet. Kun veljekset kavereineen olivat seurakunnan rappusilla, Linon ja Liton suuri idoli Pastori Pike käveli ohi.

En minä tiennyt, että Pastorit oli gospelbändi.

– En minä tiennyt, että Pastorit oli gospelbändi. Tiesin vain, että he tekivät siistiä musiikkia. Kaksi tummaa miestä tekee hulluja juttuja, siinä oli kunnon roolimallit!

Sitten tulivat juuri ne ”spedet”, jotka olivat olleet kirjastolla. Jokin ajoi nyt Linoa menemään tutustumaan heihin. Selvisi, että he olivat Immanuel-rapduon Mikavelina tunnettu Mikael Meklin ja Roisi Roni Lempiäinen. He ottivat Linon todella hyvin vastaan, ja pian Lino oli jo lavalla tanssimassa heidän kanssaan.

Imboysin kanssa pimeästä laaksosta päivänvaloon

Näin syntyi ystäväperhe. Yksi perheen jäsenistä, Hannes Honkanen, sai ajatuksen, että tehtäisiin Imboys-paitoja (Imboys tulee sanoista Immanuel’s boys) porukkaan kuuluville. Ulkopuolisetkin alkoivat kiinnostua ja halusivat saada niitä, joten Lino ystävineen myi omiaan. Lopulta kysyntää oli niin paljon, että paitoja alettiin tehdä myös myyntiin.

Pari vuotta Immanuelin kanssa kierreltyään Lino tuli uskoon. Uskon kautta hän toipui masennuksestaan, joka nosti taas päätään loppuvuodesta 2016 Imboys-porukan suunnitellessa ”Darkest Valley” -paitoja. Kyseiset paidat suunniteltiin Linon tarinan pohjalta. Prosessi nosti pintaan ikäviä muistoja, joiden takia hän kävi terapeutilla alkuvuodesta 2017.

Kaiken tapahtuneen jälkeen hän on hyväksynyt lapsuutensa sellaisena kuin se oli.
– Olen myös osittain kiitollinen siitä, sillä se teki minusta sellaisen kuin olen.

Tulevaisuudesta Gilberto ei vielä tiedä. Hänelle tärkeintä on uskossa oleminen. Sen ohella hän arvelee kuuluvansa Imboysiin ja valokuvaavansa.

Nuotan lukijoille ja riparilaisille Gilbertolla on vahva viesti:

– Rakastakaa ihmisiä ja tehkää juttuja, joita rakastatte. Muistakaa: Jumala on oikeasti läsnä, vaikkei siltä tuntuisi!

Jumala on oikeasti läsnä, vaikkei siltä tuntuisi!

Ymmärrän musiikin vähän eri tavalla kuin muut. Voin kuunnella vaikka saksankielistä laulua, josta en takuulla ymmärrä sanaakaan, mutta pitää siitä, koska siinä on hyvä flow ja hype.

”Mitä haluaisit sanoa nuorelle, jolla on huono itsetunto?

Lisää minut snäpissä! Lupaan, että muutut kahdessa päivässä. No ei… Oikeasti sinun pitää katsoa peiliin ja tietää, että se, mitä katsot, on kaunista. Et voi verrata itseäsi muihin, sillä Jumala on luonut meidät ainutlaatuisiksi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja rakasta itseäsi. Itsensä rakastamisen oppiminen on prosessi, johon saattaa mennä vuosia. Myös se auttaa, että tekee rakastamiaan asioita.

Lino Gilberto, 19, on Angolasta lähtöisin oleva, nykyään Helsingissä vaikuttava ammattivalokuvaaja, DJ, vloggaaja ja Imboys-vaatteiden suunnittelija. Hän on monelle tuttu myös Instagramista (itslinogilberto) ja Snapchatista (imboys).

468x60v4