Modernin kirkon siunaus ja kirous


Moritz Jesche on suomalaisen vaimonsa kanssa elävä saksalainen nuorimies, joka tuli uskoon kuultuaan koulussa ystävältään evankeliumista. Hän joutui kokemaan hengellistä väkivaltaa seurakunnassaan.
Teksti Joonas Immonen | Kuva Moritz Jeschen albumi

Ensikosketuksen kristinuskoon Moritz sai 18-vuotiaana, ollessaan viimeistä vuotta lukiossa. Hän tapasi silloin vaihto-oppilaan, joka uskoi Kristukseen.
– Huolimatta erilaisista maailmankatsomuksistamme, meistä tuli läheiset ystävät ja ensimmäist kertaa elämässäni joku selitti ilosanoman minulle, Moritz muistelee.

Hän kertoo, että uudesta ystävästä huokui uskon mukanaan tuoma toivo, varmuus, voima ja ilo. Vaihto-oppilas ei näyttänyt kyllästyvän kertomaan Moritzille Jumalan rakkaudesta edes silloin, kun hän ei halunnut kuulla. Tämä osti Moritzille hänen ensimmäisen Raamattunsa ja näytti sieltä ilosanomasta kertovia kohtia.

– Mitä enemmän opin Jumalasta ja Jeesuksesta sitä enemmän aloin pitää Raamatun sanomasta.

Eräänä iltana hän polvistui ikkunan eteen ja alkoi rukoilla jumalaa, johon ei uskonut. Hän sanoi: Jumala, jos olet siellä jossain, pyydän, näytä itsesi minulle, auta minua uskomaan sinuun.

Jumala vastasi hänen rukoukseensa joitakin viikkoja myöhemmin. Oli sunnuntai ja Moritz osallistui jumalanpalvelukseen. Jotkin saarnan kohdista jäivät pyörimään hänen mieleensä. Niitä miettiessään hänestä tuntui kuin hänen silmänsä olisivat auenneet.

“Uudesta ystävästä huokui uskon mukanaan tuoma toivo, varmuus, voima ja ilo.”

Jumala ihmisen palveluksessa

Uskoontulonsa jälkeen Moritz alkoi käydä modernin karismaattisen seurakunnan kokouksissa Berlinissä.

– Pidin seurakunnasta paljon. Siellä oli hyvä yhteys – se oli melkein kuin perhe. Sunnuntain jumalanpalvelukset ja solut ihmisten kodeissa olivat viikkojeni kohokohtia.

Oppiessaan tuntemaan yhä paremmin Raamattua Moritz alkoi huomata, ettei hänen seurakuntansa opetus ollut Raamatun mukaista ja keskiössä oli jotakin muuta kuin Jeesus. Moritz kertoo, että kirjat, joita kirkolla myytiin, korostivat ihmistä ja hänen omaa kunniaansa.

– Eräässä kirjassa opetettiin, että Jeesus oli rikas ja että Jumala haluaa meidänkin kaikkien olevan varakkaita. Kirjan kirjoittaja oli seurakunnalla opettamassa kokonaisen viikonlopun ajan.

Jumalasta puhuttiin, kuin hän olisi ihmisen palvelija, jonka tehtävä on täyttää hänen maallisia toiveitaan.
– Kun kerroin kirkon johtajille päätöksestäni vaihtaa seurakuntaa, he väittivät, että olin ryhtynyt kapinaan Jumalaa vastaan ja uhkasivat, ettei Jumala siunaisi enää minua, jos en ottaisi kastetta uudelleen katumuksen merkiksi.

Sen jälkeen Moritz oli täysin vakuuttunut, että heidän puheensa ei ollut raamatullista. Hän jätti vanhan kirkkonsa ja alkoi osallistua ilosanoma-keskeisen Berliinin luterilaisen kirkon kokouksiin.

“He väittivät, että olin ryhtynyt kapinaan Jumalaa vastaan ja ettei Jumala siunaisi minua, jos en ottai uudestaan kastetta katumuksen merkiksi.”

Jumalan armo avasi silmät

Berliinin luterilaisella kirkolla oli tuohon aikaan alkanut evankelioimistyö Iranilaisten ja Afganistanilaisten pakolaisten parissa. Hyvin monet kirkolla kävijöistä olivat kääntyneet muslimeista kristityiksi. Moni heistä oli tullut uskoon kotimaassaan ja sen vuoksi kokenut vainoja. Jotkut heistä oli hylätty heidän oman perheensä toimesta ja he olivat joutuneet pakenemaan maasta uskonsa vuoksi.

– Meitä yhdisti se, että olimme kaikki käännynnäisiä – ennen uskoontuloamme sokeita synnintekijöitä, joiden silmät Jumala oli avannut armossaan. Kielimuurista huolimatta aloin pian kokea oloni kotoisaksi uudella kirkollani.

“Jumalan armo on radikaalia!”

Moritz kertoo, että hänen uskonelämässään on ollut sellaisia aikoja, joina hän on yrittänyt sääntöjä ja käskyjä noudattamalla kelvata Jumalalle omassa voimassaan. Hän kertoo, ettei se ole aina tuntunut oikealta, että Jumala yksinkertaisesti antaa anteeksi kaiken sen mitä hän on entisessä elämässään tehnyt.

– Ansaitsen Jumalan vihan, mutta sen sijasta Hän antaakin minulle anteeksi ja ottaa vastaan kuin oman poikansa. En ansaitse sitä, se ei ole reilua. Jumalan armo on radikaalia. Langenneena syntisenä haluaisin luonnostani itse osallistua pelastustyöhön, mutta huomaan aina uudestaan tarvitsevani Jumalan armoa.

Aiheeseen liittyvää: