MNF2014: Iltamessun saarna

MNF2014: Iltamessun saarna

Perjantain iltamessu keräsi ison määrän nuoria kokoon.

FESTARIEN ILTAMESSUSSA 14.11. 2014 – Jouni Lehikoinen JOONAN MERKKI

 

Matt.16:1-4 ”Hän jätti heidät ja lähti pois”.

 

Kuinka surullinen kuva. Eikö Jeesuksella ollutkaan heille mitään annettavaa? Raamatussa meille piirtyy yleensä toisenlainen kuva. Jeesus kutsuu luokseen kaikenlaista väkeä. Ei hän ole kääntämässä selkäänsä ja lähtemässä pois- päinvastoin. Hänen luokseen näyttää tie olevan avoin ihan kaikenlaisille ihmisille elämänsä haaksirikkoisista menestyviin verovirkailijoihin asti. Mistä tässä oikein on kyse? Asenne ratkaisee. Fariseukset ja saddukeukset eivät edes halunneet uskoa Jeesukseen. He halusivat kiusata häntä. Heidän mielensä oli vikoileva mieli.

 

Kerrotaan tarinaa miehestä, jolla oli hyvin synkkämielinen naapuri. Tämä ei nähnyt missään asiassa mitään hyvää. Mies päätti yllättää naapurinsa hankkimalla itselleen aivan mahdottoman hyvän metsästyskoiran, jonka kouluttamiseen mies panosti paljon. Eräänä päivänä hän kutsui naapurinsa mukaan metsästysretkelle ja esitteli koiransa, joka osasi kaiken, mitä metsästyskoiran pitääkin ja vieläkin enemmän; se osasi jopa kiivetä puuhun ja kävellä vettä pitkin hakemaan saaliinsa. Naapuri katseli kaikkea hiljaisena, kunnes virkkoi: ”Sinun koirasi ei osaa edes uida.” Ehkä tämä kuvaa hyvin näiden Jeesusta koetelleiden asennetta. Samanlaisia ihmisiä aika on täynnä.

 

Suhteessa Jeesukseen moni ei suostu näkemään mitään hyvää- päinvastoin. Joskus kokemukset ja pettymykset ihmisiin peilaavat suhdetta Jeesukseen. Tällä areenalla on koettu monta kertaa voiton ja tappion hetkiä. Monet kerrat täältä on lähdetty pettyneinä kotijoukkueen huonoon suoritukseen. Silti uskoa on riittänyt kurssin kääntymiseen. Ihmisiin tullaan aina tavalla ja toisella pettymään. Siksi uskoa ei saa perustaa ihmisen varaan. Jeesukseen ei tarvitse pettyä. Mutta hän ei suostu olemaan koskaan ihmisten vaatimusten täyttäjä tai taikuri/ihmemies, vaan jotakin aivan muuta. Ihmeet ja merkit eivät kanna kauas. Ei ole kyse siitä, etteikö merkkejä olisi, vaan siitä suostuuko ihminen näkemään. Sain olla noin yli 30 vuotta sitten eräässä kristittyjen nuorten porukassa Seinäjoella. Saimme mahdollisuuden vierailla lauantai-illalla raviradan tansseissa kertomassa Jeesuksesta. Kun orkesteri piti taukoa saimme laulaa yhden hengellisen laulun tanssiväelle. Tuon laulun jälkeen luoksemme tuli kaksi nuorta tyttöä. He kertoivat olleensa uskossa, mutta pettyneinä ihmisiin ja seurakuntaan lähteneet pois maailmaan. Tuona iltana heidät pysäytettiin. Jumala armossaan kutsui uudelleen. Saimme rukoilla heidän puolestaan ja ohjata mukaan uskovien nuorten yhteyteen. Jumala toimii. Hänelle on kaikki mahdollista. Mutta hän ei ole meidän toiveidemme tynnyri. Hän toimi aina ihmisen iankaikkiseksi parhaaksi.

 

Ihmiselle, joka ei edes halua uskoa ja on oman epäuskonsa tai uskonnollisuutensa vanki Jeesuksella ei ole mitään annettavaa. Tärkein matka on se, että pään tiedosta tulee sydämen uskoa ja todellisuutta. Uskossa on kyse luottamisesta, tarttumisesta ja kiinnipitämisestä. Mihin sinä turvaat ja luotat? Mistä pidä kiinni? Mikä on sinulle keskeisintä ja tärkeintä elämässä? Nämä ovat isoja, mutta tärkeitä kysymyksiä. Fariseuksille annettiin merkki; Joonan merkki. Se merkki ei voinut jäädä huomaamatta. Jeesus voitti kuoleman. Hän elää. Jokainen uskova on todiste siitä. Usko on persoonien välinen suhde. Loppupeleissä ei siis ole kyse siitä, kuinka vahva uskosi on, vaan siitä, mikä on uskosi kohde. Eräs nuori sai kerran joulun aikaan tekstarin kaveriltaan: ”Sinä olet minulle tärkeä.” Tämä oli hänen paras joululahjansa. Tärkeä henkilökohtainen viesti.

 

Saman viestin Jeesus haluaa antaa sinulle tänäiltana. Sinä olet hänelle tärkeä. Hän tietää kyllä ja tuntee sinut tarkalleen. Heikko ja keskeneräinen saa tulla hänen luokseen. Tärkeintä on että tulet. Hän ei lähde pois. Hän on vierelläsi. Ehtoollinen viestittää Jumalan hyvistä ja armollisista ajatuksista sinua kohtaan. Et ole marginaalissa tai syrjässä. Olet Hänen sydämellään.