Missikisat taas tulivat ja menivät, mutta mitä niistä pitäisi ajatella?
12. huhtikuuta, käytiin Miss Suomi -kisojen jännittävä finaali, jossa valittiin tutun kaavan mukaan Suomen kaunein sekä kaksi perintöprinsessaa. Missikisat ovat viihdettä, jota voidaan pitää harmittomana, mutta kristillisestä näkökulmasta katsottuna kisoihin liittyy monia arveluttavia piirteitä.
Ensiksikin, Jumala nimenomaan kehottaa meitä välttämään paremmuusjärjestykseen luokittelua. Hän ei katso hyväksi, että joku asettaa itsensä toista arvokkaampaan ja parempaan asemaan. Missikisat eivät muuta olekaan, kuin naisten luokittelua paremmuusjärjestykseen kauneuden ja vartalon perusteella. Kisassa on aina mukana naisia, jotka eivät jossakin vaiheessa enää riitä omana itsenään, vaan putoavat pois pelistä antaakseen tilaa seuraavaksi kauniimmille. Millä oikeudella edes teemme tällaista? Millä oikeudella määrittelemme toisen vähemmän kauniiksi ja toisen kaikkein kauneimmaksi?
Raamattu korostaa jatkuvasti, että olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä. Hän ei katso ihmisen kauneutta, luonnetta, kykyjä tai taitoja, ja luo niiden pohjalta arvojärjestystä, vaan hänen eteensä saa tulla sellaisena kuin on. Hän hyväksyy meidät täysin omana itsenämme. Paremmuusjärjestykseen luokitellusta ei siksi ole meille mitään hyötyä. On sanomattakin selvää, ettei minkäänlainen ihmisen luoma arvojärjestys voi päteä Jumalan edessä tai vaikuttaa Hänen päätöksiinsä piirun vertaa.
Missikisat ulkonäköpaineiden aiheuttajana
Toinen ongelma, johon missikisat ovat ainakin osasyyllisenä, on etenkin naisten ja tyttöjen ulkonäköpaineet. Kauneuskilpailuissa kilpailijoiden vartaloihin kohdistuu kohtuuttomia vaatimuksia, joita tavallisen naisen on suorastaan mahdoton täyttää, mutta ehkä juuri siitä syystä ehdokkaita ihastellaankin. He ovat upeita ja kauniita, ja yhteiskunta on tehnyt heistä nykypäivän kauneusihanteita, joiden kaltaisia jokaisen naisen tulisi olla.
Tämä kauneusihanne on kuitenkin täysin vääristynyt. Sitä paitsi, mitä kauniimmiksi missiehdokkaat muuttuvat, sitä vähemmän kyse on enää luonnollisesta kauneudesta. Jos luonnollinen kauneus ei enää kuulu kauneusihanteisiin, on selvää, että kauneusihanteita on vaikea täyttää. Se taas aiheuttaa ulkonäköpaineita, joka johtaa helposti itsensä väheksymiseen. Kauneus on Jumalan lahja, mutta kaikki eivät välttämättä mahdu nyky-yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin ulkonaisen kauneuden alueella.
Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja siinä on meille ainoa todellinen kauneusihanne. Meidän ei tule väheksyä ulkonäköämme, sillä Jumala on täydellinen ja virheetön, ja luonut meistä jokaisesta erilaisella tavalla kauniin:
Ps. 139:13-14
“13. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
14. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”
Muutakin kuin ulkoista kauneutta
Kaikista mahdollisista epäkohdistaan huolimatta missikisoissa voi kuitenkin olla myös hyviä aineksia. Miss Suomen valinnassa kiinnitetään lopulta ehdokkaan ulkonäön lisäksi myös henkisiin ominaisuuksiin, luonteeseen ja mielipiteisiin sekä sisäiseen kauneuteen. Missikisoissa hyvin pärjänneet saavat parhaimmassa tapauksessa mahdollisuuden tuoda äänensä kuuluviin ja edistää oikeita asioita, myös kristillisiä arvoja.
Asian ydin onkin se, että välillä tällaiset kilpailut tuntuvat olevan turhan yliampuvia. Herkintä osaa kilpailun seuraajista missiehdokkaiden arvostelu saattaa ennemminkin ahdistaa kuin viihdyttää. Jos ehdokkaiden kriteerejä ja vaatimuksia lievennettäisiin edes vähän, tapahtuisi luultavasti myös yhteiskunnan kauneusihanteissa ja ulkonäköpaineiden määrissä muutoksia. Onneksi maailmalla näkyy myös selkeä kapinointi vääristyneitä kauneusihanteita vastaan.
Teksti: Johanna Haapanen
Kuva: sxc.hu / catalin82