Merten taa vaikka matkustaisin


Välivuonna päätin tehdä jotain oikeasti erilaista ja jännittävää. Niimpä nousin syyskuussa lentokoneesen ja lensin Indonesiaan, Balille.

Teksti Sanni Sihvo | Kuva Sanni Sihvon albui

Kirjoittaja on 19-vuotias tamperelainen viime kevään ylioppilas, joka vietti kuusi viikkoa Balilla.

Balilla vietin ensimmäiset kuusi viikkoa vapaaehtoistöissä päiväkodissa. Sen jälkeen vietin vielä kaksi viikkoa kilpikonnaprojektissa ja muutaman viikon matkustellen Indonesiassa. Arki oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Kaikki tapahtui vähintään tunnin myöhässä eikä yksityisyydestä ollut tietoakaan. Ilma oli niin kosteaa että alussa oli vaikea hengittää, ja kaikkein kuumimpina öinä raahattiin patjat pihalle ja nukuttiin ulkona.

Ennen kaikkea Jumala näytti, mitä hänen huolenpitonsa oikeasti merkitsee ja kuinka hän on läsnä kaikkialla.

Matkan alussa ajattelin, että matkani tarkoitus on olla muille ihmisille hyödyksi. En ajatellut että Jumala tämän reissun aikana niinkään muuttaisi minua vaan maailmaa minun kauttani, mutta olin väärässä. Jumala toimi minun kauttani, sain kertoa uskostani useasti ja rohkaista muita.

Ennen kaikkea Jumala näytti, mitä hänen huolenpitonsa oikeasti merkitsee ja kuinka hän on läsnä kaikkialla. Välillä oli tosi vaikeaa luottaa Jumalaan ja pitää usko koko ajan läsnä. Mutta ymmärsin matkan aikana että Jumalan armo ja rakkaus ei onneksi riipu siitä mitä itse tunnen ja kuinka itse jaksan. Usko on annettu ylhäältä, eikä me edes voida tehdä mitään muuta kuin ottaa se vastaan.

Välillä kun tuntui että kaikki on outoa ja vaikeaa, minua lohdutti Psalmi 139:9-10: ”Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi”. Jumala on läsnä kaikkialla, ja se on maailman varmin ja lohdullisin asia.

Aiheeseen liittyvää: