Medialeirillä Pietarissa 19.-22.5.2016 Nuotan toimittajat oppivat erilaisia toimittajan taitoja. Uuden oppimisen ohella ihmiset ja musiikki tekivät leiristä onnistuneen. Tässä artikkelissa leiriläiset Aino Kemlin, Nea Kosonen ja Susanna Leppälä kertovat mitä leirillä tehtiin ja miten he sen kokivat.
Neljän päivän medialeirillä Nuotan toimittajat saivat opetusta ja käytännön harjoitusta toimittajan työssä tarvittavista taidoista. Leirillä pääsi myös tutustumaan mediatyöstä kiinnostuneisiin nuoriin Virosta ja Venäjältä mm. yhteisen lyhytelokuvaprojektin kautta. Osallistuminen LFest-tapahtumaan toi myös oman lisänsä leirin sisältöön musiikin kautta.
Leiripaikka sijaitsi Pietarin lähellä Keltossa, jonne saavuimme torstaina iltapäivällä. Heti alkuun pääsimme ihmettelemään venäläistä ruokakulttuuria, sillä pääruuan lisäksi tarjolla oli alkukeittoa. Loppuilta vietettiin rennossa ilmapiirissä tutustuen toisiimme ja leirin ohjelmaan. Leikimme mm. norjalaista jalkaleikkiä ja ninjaa, jotka yllättävän moni leiriläinen tunsi jo entuudestaan. Ilta jatkui sisällä Unon parissa.
“Kaikki leirillä olijat osoittautuivat mukaviksi, eikä englannin heikompikaan osaaminen haitannut”, mukana ollut Aino Kemlin toteaa.
Media luo leirille sisällön
Perjantaina vihdoin pääsimme tekemään sitä, miksi medialeirille oltiin tultu. Aamupäivällä saimme teoriaopetusta ja vinkkejä hyvän artikkelin kirjoittamiseen. Tunnin hyvien ohjeiden jälkeen pääsimme heti harjoittelemaan. Haastattelimme toisiamme ja niiden pohjalta kirjoitimme artikkeleita omilla äidinkielillämme.
“Tämä oli hyvä, sillä jokainen kuitenkin kirjoittaa jatkossa äidinkielellään omaan lehteensä”, tyytyväinen leiriläinen Susanna Leppälä huomauttaa.
Hyvässä artikkelissa on aina myös kuvia, joten seuraavalla tunnilla saimme ohjeita hyvän valokuvan ottamiseen. Aurinkoinen sää toi omat haasteensa kuvaamiseen, mutta siitä huolimatta joukossa oli myös onnistuneita otoksia. Kuvista annettiin rakentavaa palautetta ja mahdollisia kehitysehdotuksia tulevaisuutta varten.
Videohaastattelun opettelua varten oli varattu myös yksi oppitunti. Pääsimme harjoittelemaan tätäkin käytännössä pienen ohjeistuksen jälkeen. Työskentelimme samojen parien kanssa, joista teimme artikkelitkin, joten saimme haastatella suomeksi. Tilanne oli monelle uusi ja harjoittelu tuli todella tarpeeseen. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti katsoessamme haastattelut videolta.
“Ei se videolla näyttänyt lainkaan niin pahalta kuin miltä tuntui”, myös mukana ollut Nea Kosonen hymyilee.
Oppituntien sisältö leirillä oli näin ollen hyvin tasapainoinen. Milloinkaan ei käyty pelkästään teoriaa ja käytännön osuuteen sai aina ohjeistusta ja tukea. Tämä oli hyvä ja turvallinen ympäristö kehittää kaikkia toimittajan työssä tarvittavia taitoja small talkista lähtien. Kokemus oli ensikertalaiselle erittäin hyödyllinen, eikä kokeneempienkaan toimittajien tarvinnut tylsistyä.
Perjantai-ilta huipentui Uneton48-elokuvakilpailun aiheiden julkistamiseen. Leiriväki jaettiin kahteen joukkueeseen, joista kumpikin alkoi tahoillaan valmistaa elokuvaa kilpailuun. Tavoitteena oli tehdä ohjeiden mukainen elokuva kristillisestä näkökulmasta kansainvälisissä tiimeissä.
Lyhytelokuvan tekeminen kuulosti jännittävältä, mutta myös haastavalta. Ja sellaista se olikin. “Jo pelkkään ideointiin kului monta tuntia ja kuvaamiseen luonnollisesti vielä enemmän”, Aino toteaa.
Elokuvan tekemistä ja musiikin kuuntelua Pietarissa
Lauantain vietimme Pietarissa. Päivän ohjelma koostui pääosin kohtausten kuvaamisesta kaupungilla ja illalla saimme nauttia kristillisestä musiikista Pyhän Annan kirkossa.“Pyhän Annan kirkko oli paikkana hyvin poikkeava, sillä se on sisältä palanut ja hyvin karun näköinen. Kirkko todella loi oman tunnelmansa”, Nea pohtii.
Elokuvaprojektin myötä pääsimme näkemään ja oppimaan paljon elokuvan tekemisestä. Onneksi kummassakin ryhmässä oli ammattitaitoinen kuvaaja ja editoija, joten saimme itse keskittyä lähinnä tilanteen seuraamiseen, näyttelemiseen ja ideointiin. Projektin edetessä oppi paljon itsestään ja omasta paikasta elokuvan tekijänä. Projektin kautta sai myös mahdollisuuden astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeilemaan sellaisia asioita, joita ei muuten ehkä tekisi.
“Englanti kommunikointikielenä toki aiheutti haasteita, mutta kaikesta selvittiin ja saimme elokuvamme valmiiksi ajallaan”, Susanna toteaa.
Kuvausten päätteeksi osallistuimme kristilliseen LFest-tapahtumaan ja pääsimme rentoutumaan musiikin parissa. Ohjelmistossa oli gospelmusiikkia niin suomalaisilta, virolaisilta kuin venäläisiltäkin bändeiltä ja tyylit vaihtelivat balladeista poprockin kautta ylistykseen.
Jumalan sanaa Venäjällä
Vaikka leirille oltiin tultu tekemään pääasiassa mediaa, ei Jumalan sanaakaan unohdettu. Siitähän me sitä mediaa teemmekin. Ensimmäisenä iltana meillä oli lyhyt hartaus majoitusrakennuksemme yläkerrassa sijaitsevassa kappelissa. Myös perjantaiaamu alkoi lyhyellä Raamattuopetuksella, kielenä kummallakin kerralla luonnollisesti englanti.
Sunnuntaiaamuna ennen kotiinlähtöä kävimme viereisessä Kelton luterilaisessa kirkossa messussa. Tilaisuus oli aika pitkä ja suurimmaksi osaksi venäjäksi, mutta laulut ja osa rukouksista oli kuitenkin myös suomeksi.
Teologinen instituutti toimi hyvin leirikeskuksena
Suurimman osan ajasta vietimme Kelton teologisessa instituutissa, jossa majoituimme ja opiskelimme. Käytössämme oli erillinen ruokala, sekä isompi majoitusrakennus, jossa oli myös luokkahuoneita, kappeli, sekä WC:t ja suihkut. Tilat olivat hyväkuntoiset ja käytössämme oli myös WiFi.
Pietarissa ollessamme kävimme Inkerin kirkon omistamissa Pyhän Annan ja Pyhän Marian kirkoissa. Annan kirkko tosiaan oli hieman erilainen tulipalon jäljiltä, mutta Pyhän Marian kirkko sisältäkin ihan tyylikäs. Kirkkojen välillä oli noin kahden kilometrin kävelymatka, joten pääsimme näkemään hieman Pietarin kaupunkiakin.
Toimittaja! Kannattiko lähteä?
“Kannatti” on niin Ainon, Nean kuin Susannankin vastaus. Leiriltä saa vinkkejä toimittajan työhön ja se sisältää myös käytännön harjoittelua, joten se sopii niin uusille kuin kokeneemmillekin toimittajille.
“Minulla ja Nealla ei ainakaan ollut oikein mitään odotuksia leiriltä ja se todella yllätti positiivisesti toiminnallisuudellaan, monipuolisuudellaan ja hyvällä ilmapiirillään”, Aino kertoo.
Susannakin oli tyytyväinen:
“Sain hyviä neuvoja niihin asioihin, joihin niitä kaipasin, ja tapasin hienoja ihmisiä.”Jos siis uuden oppiminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen kiinnostaa, kannattaa sinunkin lähteä seuraavalla kerralla mukaan!