Viimeinen vuosi koulua. YO-kokeet puskevat päälle. Pääsykokeet häämöttävät. Stressi on läsnä koko ajan. Unirytmi sekaisin. Kuulostaako tutulta?
Teksti Minka Hietala | Kuva Unsplash/ChristopherCampel
Emeliina oli ahkera koululainen. Hän tahtoi yliopistoon, jonne oli vaikea päästä, mutta hän oli päättänyt päästä sinne. Hänellä oli hyvät paperit, joten sisään pääsemisen ei pitänyt olla ongelma. Pääsykokeet tuli ja Emeliina ei päässytkään kouluun.
Syksy tuli. Emeliina oli alakuloinen. Unirytmi oli päälaellaan. Parisuhde oli, mutta se oli vaikea. Ystävä teki itsemurhan aivan yllättäen. Aamulla nousemisesta tuli vaikeaa. Syömisestä tuli raskasta. Kaikki normaali ja arkipäiväinen alkoi olla ylitsepääsemättömältä.
Pettymykset olivat raskaita ja muiden sanomiset tuntuivat henkilökohtaiselta. Sosiaaliset tilanteet alkoivat jännittämään. Emeliina alkoi eristäytyä ja viettämään aikaa yhä enemmän omassa huoneessaan. Missään ei tuntunut olevan valoa.
Vanhemmat huomasivat Emeliinan muuttuneen. Heidän positiivinen ja sosiaalinen tyttärensä oli koko ajan yksin. Äiti vei hänet ensiapuun, jossa häntä ei otettu tosissaan. Kun alakuloisuus jatkui vielä kuusi kuukautta, tajuttiin lääkärissäkin asian vakavuus.
Apu vakavaan masennukseen
Masennusdiagnoosin jälkeen Emeliina keskusteli sairaanhoitajan kanssa säännöllisesti ja psykiatri määräsi masennuslääkkeitä. Toipumisessa auttoivat keskusteluiden ja lääkkeiden lisäksi uskovat ystävät. Vaikka he eivät osanneet sanoa mitään eikä täysin ymmärtäneet niin heidän läsnäolonsa riitti.
Myös perhe oli todella tärkeä ja lähentyi prosessin kautta. -Usko ja Jumala kantavat meitä aina vaikka ei aina siltä tuntuisikaan, Emeliina sanoo rohkaisevasti. Ihan ensin kuitenkin piti myöntää asia itselleen.
“Vaikka he eivät osanneet sanoa mitään eikä täysin ymmärtäneet niin heidän läsnäolonsa riitti.”
Itsetuhoiset ajatukset ovat usein osa masennusta. -Niissä ajatuksissa auttoi se, että tajusin Jumala luoneen mut Hänen kuvakseen. Jumalan sanasta selviää, että jokainen meistä on arvokas ja korvaamaton, prosessin läpikäynyt toteaa kokemuksen äänellä.
Jumala tietää
Vuosi sitten lääkitys lopetettiin, mutta oireet palasivatkin. Lääkitys aloitettiin uudestaan ja olo alkoi parantua. Elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta.
-Masennuksen myötä olen kasvanut ihmisenä. Ymmärrän paremmin kärsimystä sekä elämää. Olen oppinut tyytymään vähään ja arvostamaan pieniä asioita, jotka oikeastaan tekevät elämästä ihanaa, Emeliina kertoo. Lisäksi hän sanoo oppineensa tuntemaan itseään paremmin.
“Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita, jotka oikeastaan tekevät elämästä ihanaa.”
-Nyt tiedän mitä pitää tehdä kun tarvitsee apua, enkä myöskään pelkää sitä hakea. Itseltään ei saa vaatia liikoja, koska pitkällä tähtäimellä kukaan ei hyödy siitä.
Nyt Emeliina on parantumassa masennuksesta ja parin kuukauden päästä saa lopettaa lääkityksen. Masennuksen aikaisessa seurustelussa suhde oli ajoittain todella vaikea, mutta kuitenkin pari on nyt naimisissa. Emeliina on kiitollinen Jumalalle, että hän on johdattanut hänet kaiken tämän läpi.
“Itseltään ei saa vaatia liikoja, koska pitkällä tähtäimellä kukaan ei hyödy siitä.”
Nimi muutettu anonyymiyden säilyttämiseksi.