Nuori äiti ja vastasyntynyt. Lyhdyn valaisema, lämmin talli. Esikoinen kapaloissa olkien päällä. Taivaalla tuikkivat tähdet… Joulukorttien ja -kuvaelmien asetelma on tuttu näky. Neitsyt Maria on kuin unelmien teiniäiti.
Onko oikein ja sopivaa ihailla Mariaa? Ei nimittäin haluaisi, että ”marianpalvonta” menee överiksi, ohi ja yli Jeesuksen. Vapahtajamme äiti ei kuitenkaan ole mitätön sivuhenkilö. Mainitaanhan hänet nimeltä uskontunnustuksessakin. (Vain Pontius Pilatus ihmisistä on yltänyt samaan – tosin ikävämmästä syystä…)
Mietiskelemme nyt Raamatun äärellä tuota naista, Mariaa. Miten hän saattoi päästä niin lähelle Jeesusta? Mitä voisimme Marialta oppia?
Ihmeellinen valinta
Maria sai armon. Syytä ei meille selitetä, mutta se kerrotaan, että Jumala hänet valitsi; enkeli lähetettiin syrjäseudulle Galileaan Maria-nimisen nuoren neidon luokse. Raamatussa kerrotaan muuallakin, kuinka Jumala yllättää valinnoillaan. Herra katsoo alhaisiin palvelijoihinsa – sellaisiin, joita muut ympärillä olevat ihmiset eivät noteeraa. Jumala katsoi nuoren nasaretilaistytön sopivaksi siihen, mitä tulossa oli. Kukaan ihminen ei nähnyt Mariassa tällaisia valmiuksia; yksin Jumala näki ja valitsi. Vaikka kuka olisi esittänyt vastalauseita, juuri Maria sai armon.
Voimme tehdä tästä johtopäätöksiä. Raamattu sanoo, että Herra on luonut ja muovannut jokaisen meistä. Yksikään ihminen ei ole olemassa sattumalta tai vahingossa. Ja vaikka millaiset olisivat geenit, taustat tai lähtökohdat, Jumala on maksanut jokaisesta kalliin hinnan. Olemme ostetut Kristuksen verellä. Jos olet kastettu, siitä on ihan mustaa valkoisella.
Kun Jumala antaa armonsa ja tunnustaa omakseen, saa olla rohkealla mielellä, kuten Maria, vaikka muut häntä epäilivätkin. Ihmisten puheet, arviot ja kommentit, voi jättää syrjään. Jos kelpaan kaikkivaltiaalle luojalle, kelpaan kenelle vaan!
Ainutlaatuinen tehtävä
Maria ei ymmärtänyt, mitä enkelin viesti toi mukanaan. Hänet oli kihlattu, mutta kokemattomana ja koskemattomana äitiys tuntui mahdottomalta. Rippikouluopetusta pyhästä kolminaisuudesta ei vielä ollut tarjolla missään, mutta enkeli kertoi Marian synnyttävän Jumalan Pojan.
Jumala valitsi hänet synnyttämään pyhän ja puhtaan Poikansa – imettämään, hoivaamaan ja kasvattamaan Jaakobin suvulle kuninkaan ja maailmalle Vapahtajan. Kuulostaa fantastisen hienolta, mutta glamouria, kuuluisuutta ja kirkkotaidetta ei Marian elämään kuulunut. Niitä alkoi tulla vasta vuosisatoja Marian kuoleman jälkeen.
Marian tehtävä ei ollut helppo. Äitiyttä leimasivat aluksi ihmisten epäilykset ja pahat puheet avioliiton ulkopuolella alkaneesta raskaudesta. Kedon paimenille ilmestyivät enkelit, mutta siellä, missä Jeesus syntyi, enkeleistä ei tehty havaintoja. Myöhemmin Marian Poika keräsi joukoittain kuulijoita, mutta samaan tahtiin lisääntyivät myös arvovaltaiset kadehtijat, jotka sanoivat ”hänessä on paha henki”. Lopulta äiti joutui katselemaan lapsensa julmaa teloitusta ristiinnaulitsemalla.
Kukaan meistä ei voi enää saada samaa tehtävää kuin Maria. Kristus syntyi ihmiseksi vain kerran ikuisesti riittävää lunastustyötä varten. Mutta Maria sai tehtäväänsä myös erityistä rohkaisua Jumalan sanasta ja toisilta uskovilta, ja sellaista voimme mekin odottaa. Omassa tehtävässämme, mikä ikinä se onkaan, saamme luottaa, että Pyhä Henki rohkaisee ja varustaa meitä niin, jotta voimme tehtävämme täyttää.
Esimerkillinen usko
Maria oli aivan tavallinen ihminen, joka itsekin tarvitsi syntien sovittajaa. Sanotaanhan Raamatussa selvästi: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jotain esimerkillistä Mariasta voimme lukea. Harvinaista nöyryyttä ja kuuliaisuutta näkyy Marian asennoitumisessa kaikkeen siihen, mitä tapahtui, mitä Jumala ilmoitti ja kuinka tuo ilmoitus kävisi aikanaan toteen. Vaikka Maria ei ymmärtänyt, ei nähnyt eikä tiennyt, mitä edessä oli, sillonkin hän sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Ajattele vain, miltä äidistä tuntui Golgatalla, kun oma poika riippui ristillä (Joh. 19:25)! Mutta silläkin hetkellä, kun kärsimyksen miekka lävisti Marian sydämen, hän tiesi – ehkä ainoana paikalla olevista –, että ”Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen”. Vaikeimpinakin aikoina Maria luotti siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoitus.
Niin jouluevankeliumin lopussa kuin myös Jerusalemin pääsiäisjuhlilta palattaessa evankelista Luukas tiivistää: ”Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä” (Luuk. 2:51). Maria mietiskeli tapahtuneita hiljaa sisällään ja odotti luottavaisesti, että Herra toimii ja johdattaa asioita hyvän tahtonsa mukaisesti. Juuri sitä usko on.
Toisin kuin Eeva paratiisissa Maria suostui siihen, mitä Herra Jumala sanoi ja ilmoitti. Marian suostumus olikin tarpeen, jotta taivaasta lähetetty lunastaja saattoi syntyä ihmissukuun. Siksi Maria ei olekaan vain Kristuksen äiti, vaan hän on uusi kantaäiti kaikille kristityille – meille, jotka emme ole syntyneet lihasta ja verestä, vaan uudestisyntyneet kasteen ja uskon kautta Pyhästä Hengestä. Siinä missä Abrahamia sanomme uskon isäksi, Mariaa voimme kutsua uskon äidiksi.
Helposti me ihmiset veistämme itsellemme epäjumalia. Mariasta sorvataan yli-ihmistä ja taivaan kuningatarta, vaikka luulen, että nimenomaan hän tahtoisi kääntää meidän katseemme ja sydämemme kohti Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kerran eräs henkilö erehtyi ylistämään Jeesuksen kuullen hänen äitiään. Maria onkin autuas Jumalan armon tähden, mutta Jeesus ojentaa ja korjaa tuota ylistäjää: ”Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Meidän ei siis pidä kadehtia toisen Jumalan lapsen saamaa armoa eikä palvelutehtävää. Mutta hänen antamaansa esimerkkiä me saamme, ja meidän tuleekin, soveltaa omalle kohdallemme. Sinäkin olet armosta valittu ja sinulla on tärkeä tehtävä. Mutta uskotko sen?
Teksti: Raimo Lähteenmaa
Kuva: anyka/123rf.com