Arkkilan veljekset siirtyivät jatkamaan maanviljelyä isänsä jalanjäljissä 19-vuotiaina. Päätös ei ollut heille vaikea, vaikka ala ei ole nykyään suuressa huudossa.
Teksti Annika Jalovaara | Kuva Unsplash/William Isted
Kolmen Arkkilan veljeksen omistama ja pyörittämä karjatila sijaitsee Sastamalan Mouhijärvellä. Kaksoset Antti ja Heikki siirtyivät maatilayrittäjiksi vuoden 2016 alussa, kun heidän ennen maatilalla työskennellyt isänsä joutui jäämään sairaseläkkeelle. He olivat silloin vain 19-vuotiaita.
– Se on kyllä hyvin epätavanomainen ikä ammatissa, jossa suurin osa on noin 60-vuotiaita miehiä, kertovat Antti ja Heikki Arkkila.
Veljet ovat kuitenkin aina olleet kiinnostuneita maataloudesta, eikä päätös siksi ollut ulkoisten olosuhteiden pakottama vaan syntyi omasta halusta.
Kysyttäessä, aikooko Antti jatkaa maatilalla eläkeikään asti, hän vastaa epäröimättä: “Totta kai!”
– Yläasteen jälkeen ei kiinnostanut opiskella mihinkään muuhunkaan ammattiin, vaan tuntui luontevalta siirtyä maatalouden pariin. Vaihdos yrittäjyyteen meni kevyesti ja ilman vaikeuksia. Käytännössä mikään ei muuttunut yhdessä päivässä, koska meillä oli ollut vastuuta jo aiemmin maataloustöissä, kertoo Antti rauhallisesti.
Miesten isoveli Juho on heidän lisäkseen mukana karjatilan hoitamisessa. Antti ja Heikki ovat myös metsuriyrittäjiä.
Asenne ratkaisee
– Haastavinta karjatilallisen töissä ovat jatkuvasti hajoilevat koneet ja suuri määrä paperitöitä, joissa meidän äiti auttaa välillä, sanoo Antti.
Paperitöihin kuuluu kirjata ylös mm. eläinten kuolemat tai myymiset ja myös jokainen kerta, kun traktoria ajetaan pellolla. Ilman näitä kahta epäkohtaa karjatilan hoitaminen olisi Antin mielestä hänen ‘unelmaduuninsa’. Häntä on aina kiehtonut yrittäjyys, ja siirtyminen nuorena itsenäiseksi yrittäjäksi oikeastaan vain helpotti hänen elämäänsä, eikä tuntunut ollenkaan vaikealta niin kuin saattaisi kuulostaa.
Kaikki on asenteesta kiinni. Työn kyllä saisi tuntumaan raskaalta jos yrittäisi.
– Välillä on todella paljon tehtävää, mutta se kuuluu mihin tahansa työhön ainakin jossakin vaiheessa, naurahtaa Antti
Hän ei ota paljosta tehtävästä stressiä tai painetta, ja siksi yrittäminen ei tunnu raskaalta. Antti sanookin, että kaikki on asenteesta kiinni. Hän kyllä saisi yrittäjyyden tuntumaan raskaalta jos yrittäisi.
– Omat suunnitelmat saa myös onnistumaan parhaiten silloin, kun ei kuuntele muita, Antti neuvoo.
Oma työkaveri on myös veli ja läheisin ihminen
Anttia on helpottanut yrittäjyydessä myös se, että hän on saanut jakaa veljiensä kanssa vastuuta. Yksin työ olisi hänelle stressaavampaa eikä hän haluaisi jakaa muille niin paljon asioita kuin hän saa jakaa veljilleen työssään.
– Me ollaan melkein aina samaa mieltä karjatilan kehittämisasioissa ja arvoissa ja eri mieltä vain pienissä asioissa, kuten miten mikäkin yksittäinen tehtävä hoidetaan, kertoo Antti
Heikillä on samat vahvuudet kuin Antilla itsellään eli yleinen ahkeruus, metsätyöt ja eläinten hoito, kun taas Juho on parempi koneiden huollossa.
– Veljet on kaikista läheisimpiä ihmisiä mun elämässä. Koska kaikki hyvä tulee Jumalalta, niin Jumalaa saa kiittää myös meidän elämäntilanteesta, sanoo Antti tyytyväisenä.
Seurakunnassa he käyvät usein Karkun evankelisella opistolla. Miesten intohimon maanviljelyyn voi kuulla helposti. Kysyttäessä, aikooko Antti jatkaa maatilalla eläkeikään asti, hän vastaa epäröimättä: “Totta kai!”
