Leijonakuningas

Leijonakuningas

Leijonakuninkaan arvostelua kristityn näkökulmasta

Meistä varmaan jokainen tuntee tämän ihanan elokuvan, tarinan leijonanpentu Simbasta, joka isänsä menetettyä karkaa kotoaan. Useimmat meistä ovat nähneet elokuvan mitään sen kummempia ajattelematta, mutta nyt aion perehtyä siihen hieman syvällisemmin kristittynä.

Simbasta on jonakin päivänä määrä tulla hallitsija. Hänen isänsä, kuningas Mufasa opettaa pojalleen tärkeitä asioita tulevaa valtakautta varten. Toisaalla asiat eivät kuitenkaan ole niin hyvin, kuninkaan veli Scar hautoo ilkeää suunnitelmaansa. Hän tahtoo tappaa kuninkaan ja sen lisäksi vielä prinssinkin, jotta pääsisi itse hallitsemaan. Ilkeä juoni onnistuu osittain, kuningas kuolee, mutta prinssi pääsee pakenemaan.

Itse luin joskus netistä mielenkiintoisen artikkelin, jossa hahmoja vertailtiin Raamatun henkilöihin. Artikkelissa puhuttiin hyvän ja pahan taistelusta. Tässä vaiheessa mieleen tulevat Simba ja hänen vallanhaluinen, paha setänsä Scar. No, paha Scar onnistui aikeissaan, surmasi hyvän kuninkaan ja alkoi hallita Jylhämaata. Valtakausi oli synkkää ja silkkaa kärsimystä, kuninkaan alamaiset olivat vailla ruokaa ja vettä ja kuningas vain nautti vallastaan tekemättä mitään. Kun paha hallitsee, muut kärsivät.

Kun tilanne sitten näyttää toivottomalta, lähtee Simban vanha ystävä Nala hakemaan apua ja törmää sattumalta Simbaan. Nala pyytää tätä palaamaan, mutta eihän hän suostu. Seurauksena riita, jonka jälkeen Simba lähtee vaeltamaan yksin niitylle. Hän alkaa jutella taivaalle katsoen ja kutsuu isäänsä. Hän toivoo, että isä olisi vielä elossa.

Tilanne muuttuu, kun vanha paviaani tulee hänen luokseen ja kertoo tuntevansa hänen isänsä. Simba on ihmeissään, ja selittää hänen isänsä kuolleen jo kauan aikaa sitten. Siitä huolimatta paviaani väittää edelleenkin samaa ja lupaa näyttää tämän hänelle. Niin Simba seuraa häntä lammelle, ja saa kuulla isänsä elävän hänessä. Kuten paviaani sanoo: ”Hän elää sinussa.” Samalla hetkellä taivaalle ilmestyy Mufasan hahmo, joka alkaa puhua: ”Olet poikani, ja oikea kuningas. Sinun on otettava paikkasi Elämän tiellä.”

Niin Simba palaa kotiinsa Jylhämaahan ja syrjäyttää pahan kuninkaan. Hän ottaa oikean paikkansa kuninkaana ja tällä kertaa valtakausi on onnellinen. Ikään kuin oikean kuninkaan saapumisen merkiksi alkaa heti sataa vettä, ja lopussa koko Jylhämaa kukoistaa. Kaikki päättyy hyvin oikean kuninkaan hallitessa.

Mielestäni useat näistä kohdista viittaavat jollakin tapaa Raamattuun; paha Scar voisi hyvinkin olla paholainen, joka yrittää hallita meistä jokaista. Kun se pääsee valtaan, elämä on silkkaa kärsimystä. Simba taas voisi olla Jeesus, jonka saapuessa kaikki kääntyy parempaan. Hän voittaa pahan vallan ja lunastaa oikean paikkansa kuninkaana. Niityllä Simba voisi myös olla ihan tavallinen tyyppi, jolla on vain epäuskoa. Mutta sitten hän saa oppia, että Jumala elää meissä jokaisessa, hänessäkin.

Mufasan taas voisi ajatella olevan Jumala, hänhän elää meissä ja ohjaa elämäämme aivan kuten Mufasa teki Simballekin. Hän neuvoo vaikeissa tilanteissa ja auttaa kun meillä on vaikeaa. Leijonakuninkaan jatko-osan aloituskappaleessakin lauletaan: ”He lives in you, he lives in me. He watches over everything we see.” Suomeksi sanoma on vielä helpompi ymmärtää: ”Hän sussa on, hän mussa on. Hän meitä valvoo, aina luona on.” Kappaleessa viitataan siis Simban kuolleeseen Mufasa-isään, joka biisin aikana katsookin hymyilevästi pilvistä. 

Yhtäläisyyksiä löytyi enemmän kuin osasin odottaakaan. Kenties Disney on tietoisesti levittänyt Raamatun sanaa piilomerkityksin? Vai mitä luulette? Joka tapauksessa Leijonakuningasta oli mielenkiintoista arvostella kristityn näkökulmasta.

 

Teksti ja kuva: Johanna Haapanen