”Anteeksiannosta”

Anteeksiannosta

Olen miettinyt paljon Oslon pommi-iskua ja Norjan verilöylyä, mitkä tapahtuivat 22. heinäkuuta. Satuin olemaan Norjassa silloin, ja sain kokea jotain sanoinkuvaamattoman ihmeellistä. Tavallaan näin vilauksen esiripun taakse.

Verilöylyä edeltävä iltana rukoilin, sillä tahdoin puhua Jeesuksen kanssa. Yllätyin kuitenkin siitä mitä näin mielessäni; Hän itki. En ole koskaan nähnyt Jeesuksen itkevän, ja se kosketti minua syvästi. Hän sanoi minulle: “Älä sinäkin käännä minulle selkääsi, älä käännä selkääsi minulle.” Hänen äänessään oli selkeää surua, se kuulosti melkein anelevalta. Se oli jotain todella inhimillistä. Luulin jo hetken, että se liittyi jotenkin minuun. Että tekisin jotain kamalaa myöhemmin. Kysyin Häneltä mikä oli vialla, mutta Hän vastasi vain: “Ei mikään. Älä sinä murehdi.” Aivan kuin ihminen, joka ei tahtonut vaivata toista omilla murheillaan, koska ne eivät koskeneet häntä. Ymmärsin silloin, että asia ei liittynyt minuun mitenkään. Tunsin vain murto-osan siitä mitä Jeesus tunsi sillä hetkellä, mutta ymmärsin kuitenkin sen myöhemmin. En löydä sanoja kuvaamaan sitä, mitä Jeesus tunsi, kun hän antoi minun tuntea se hetkittäin. Se oli yksinkertaisesti puhdasta sydänsurua sen tähden, että joku oli hylännyt Hänet. En ymmärtänyt miksi näin jotain sellaista, mutta kokemus oli varsin todellinen. Se oli inhimillisintä, jota olen koskaan elämessäni kokenut.

Seuraavana päivänä, kun minulle selvisi, että Utöyan saarella oli tapahtunut verilöyly, ymmärsin että Jeesus oli jo hyvin hellävaraisesti kertonut minulle, että jotain kamalaa tulisi tapahtumaan. En ollut lainkaan yllättynyt, että Anders Behring Breivik oli joku, joka piti itseään kristittynä. Hänellä oli ollut kaikki rahkeet siihen, että hän uskoisi Jeesukseen, mutta kuitenkin käänsi tälle selkänsä. Tämä oli se tunne pähkinänkuoressa, minkä Jeesus antoi minun tuntea. Näin näyn vaaleahiuksisesta pojasta, joka juoksi niityllä ja ymmärsin, että Jeesuksella oli ollut visio häntäkin varten. Näin Andersin lapsena, ja Jeesus rakasti häntä.

Kadonnut lammas

Nykyäänkin vielä mietin toisinaan Andersia, enkä tunne vihaa sen tähden mitä hän teki. Tunnen suurta kaipuuta ja rakkautta. Uskon, että sellaisen siemenen Jeesus istutti sydämeeni. Joskus vain kuvittelen mielessäni Andersin, ja näen hänet hymyilevän, olevan onnellinen ja hehkuvan sitä valoa, josta tunnistaa hyvän ihmisen. Haaveilen, että hänenkaltaisena olisivat veljiä minulle. Jeesus antaa anteeksi kaiken, jos ihminen vain katuu. Siitä minä haaveilen. Miksi kukaan kääntäisi selkäänsä jollekin sellaiselle?

Aivan kuten Herra Jeesus kertoo vertauksen eksyneestä lampaasta: (Luuk. 15:4-7) ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.
Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen,
ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’
Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”

Mutta suurin niistä on rakkaus

Kun rakastaa jotakuta, kun rakastaa syvästi, antaisit mitä vain anteeksi, jotta voisit olla rakastamasi ihmisen kanssa, ja että hän kuuluisi elämääsi. Huolimatta siitä miten olette riidelleet, ja miten se on päättynyt. Minä annan mielelläni kaiken anteeksi. Sellaisen mielenlaadun ja sydämen Herra Jeesus on minulle antanut. Rakkauteni sekä myötätuntoni menee tällä hetkellä Andersille, ehkä enemmänkin kuin verilöylyn uhreille tai heidän omaisilleen. Kaipaan Andersia tavalla, jota en voi selittää, mutta uskon että tunnen sen Jeesuksen näkökulmasta. Minä haaveilen, että me kaikki voisimme olla hyviä, ja että kaikki voisimme rakastaa. Minä valitsin välittömästi sen, että annan Andersille anteeksi, vaikka hän ei olekaan osoittanut katumusta teostaan. Haluan olla anteeksiantavainen, koska aina kun mietin sitä ihmistä, sydämeni täyttyy rakkaudesta ja kaipuusta. Haluaisin vain halata häntä, ja osoittaa hänelle kuinka paljon häntä rakastetaan. Ehkä se herättäisi hänet eloon.

Jos Sinulle on vaikeaa antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet mitä hirveimpiä rikoksia, ajattele näitä Jeesuksen sanoja: (Matt: 6:15) ”Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Sinulla täytyy olla anteeksiantavainen sydän, joka helposti päästää irti niistä asioista, joita on tehty väärin meille. Mitä tahansa me uskommekaan oikeudeksi, tai minkä tahansa epäoikeuden koemme vaikuttavan elämässämme, meidän täytyy antaa toisillemme anteeksi. Se ies on hyvä kantaa ja kuorma kevyt. (viittaus Matt. 11:30)

Noora Hartikainen