Kiitollisuuden asenne

Kiitollisuuden asenne

Kuten Luuk.17: 11-19 kerrotaan, Jeesus kiersi ensimmäisten saarnavuosiensa aikana Samarian ja Galilean läpi kertoen hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta.

Yhdellä näillä matkoillaan hän tuli erääseen pieneen kylään maaseudulla. Siellä Jeesus kohtasi kymmenen spitaalista miestä, jotka hänet nähdessään huusivat apua ja anoivat, että Jeesus parantaisi heidät taudistaan.

Siihen aikaan Israelissa spitaaliset oli eristetty muista sairautensa vuoksi. Kuitenkin oli tavallista, että he tulivat ja pyysivät turvallisen välimatkan päästä ihmisiltä apua. Yleensä he saivat tyytyä vain almuihin ja rippeisiin.

Tässä tapauksessa spitaaliset kuitenkin pyysivät almujen sijaan vain armoa: he halusivat tulla puhdistetuiksi ja jälleen terveiksi. Tavoilleen tyypillisesti Jeesus lähetti heidät näyttäytymään pappien luokse, mikä oli Jumalan säätämä laki Mooseksen kirjojen välityksellä Vanhassa Testamentissa (3. Moos. 13: 1-59).

Kaikki kymmenen spitaalista menivät Jeesuksen ohjeiden mukaisesti, ja saapuessaan pappien luo he huomasivat tulleensa ihmeellisesti parannetuiksi. Kuitenkin vain yksi heistä palasi Jeesuksen luo kiittääkseen häntä. Tämä ainoa henkilö oli samarialainen, jota olisi luullut viimeiseksi henkilöksi tulemaan takaisin. Siihen aikaan juutalaiset ja samarialaiset eivät tulleet nimittäin hyvin toimeen, eivätkä samarialaiset olleet ottaneet lakia vastaan toisin kuin juutalaiset olivat. Parantunut spitaalinen, tämä samarialainen, toimi omantuntonsa mukaan ja palasi, toisin kuin muut yhdeksän spitaalista, jotka olivat juutalaisia.  Heidän olisi pitänyt tulla kiittämään jo pelkästään lain säädösten mukaan.

Tämä samarialaisen spitaalisen osoittama kiitollisuuden asenne hänen palatessaan kiittämään, kiinnitti Jeesuksen huomion. Jeesus myös ilmaisi tyytymättömyytensä muita parannettuja kohtaan, jotka eivät tulleet takaisin. Mutta tämä yksi joka tuli, sai loppujen lopuksi kokea paljon enemmän kuin vain fyysisen parantumisen ihmeen: Jeesus teki hänestä kokonaisen myös hengellisesti (jae 19).

Ihmisen asenne määrittelee hänen asemaansa. On tarpeen, että me muistaisimme kiittää Häntä jolta kaiken saamme. Jumala itse on kehoittanut, ja jopa käskenyt meidän kiittää joka hetki. Tämä tulee ilmi sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa (Ps. 67: 3-7, 1.Tess.5: 18). Kiitollisuuden osoittaminen kenelle tahansa joka on auttanut sinua jollain lailla, on hyvin olennaista elämässä. Itse asiassa se, että osoitamme kiitollisuutta toisille sen ollessa tarpeellista paljastaa, ilmaisemmeko kiitollisuutta kaikkivaltiaalle Jumalalle, jota emme näe.

Tästä kaikesta voimme päätellä, että kiitollisuuden asenne parantaa ihmisen mahdollisuuksia saada tulevaisuudessakin apua, tukea ja hyvyyttä. Sekä Jumalalta että kanssaihmisiltä.

Teksti: Caleb Ogbegie
Kuva: Saija Tiilikainen