Lähetystyön tekemistä ruohonjuuritasolla


Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtinen ovat noin 20 vuoden jälkeen uudella lähetyskentällä tekemässä lähetystyötä. Mikä sai heidät lähtemään julistamaan uudestaan ilosanomaa Jeesuksesta?

Teksti Lina Simojoki | Kuvat Huhtisten albumi

 

Huhtiset lähtivät ensimmäisen kerran lähetystyöhön 35 vuotta sitten Japaniin.
– Japani on meille toinen kotimaa. Asuimme siellä sen verran kauan että opimme maan tavat ja kielen, Sirkka-Liisa kertoo.
Huhtisten aloittaessa seurustelun, puhuttiin myös lähetystyöhön lähtemisestä. Myöhemmin kummatkin olivat töissä seurakunnassa, jolloin lähetystyö tuli lähemmäksi ja  ajankohtaisemmaksi Sirkka-Liisan vastatessa seurakunnan lähetystyöstä. Japanissa ja Suomessa asuttujen vuosien jälkeen tuli tarve läheteille Yangonin kaupunkiin Myanmariin, jonne Huhtiset lähetettiin.
– Lähetystyösopimus tehtiin Sleyn ja Myanmarin luterilaisen kirkon kesken vuonna 2013. Ennen muuttoamme tänne olemme vierailleet täällä useamman kerran. Lähettejä Myanmariin ei ollut tiedossa, joten päätimme olla puskureina avaamassa kenttää, Pekka sanoo. Viime vuoden maaliskuussa Huhtiset saivat virkavapaata töistään ja muuttivat Yangoniin.

460x60v1

Ihmisten lämmin ja ystävällinen vastaanotto on ollut puhuttelevaa.

Muukalaisena maailmassa

Myanmar on köyhä ja kehittymätön maa. Se oli pitkään suljettu, koska sotilasjuntta hallitsi maata. Maassa on jonkun verran lähetystyöntekijöitä, vaikka tämä työ ei ole siellä virallisesti sallittua. Huhtisilta löytyy valmiiksi kokemusta lähetystyöstä, joka on ollut avuksi.
– Tänne tuntui tutulta lähteä. Pyrimme Sleyssä suuntaamaan kentille, joissa on vähän kristittyjä ja pieniä kristillisiä kirkkoja, Huhtiset kertovat. Nykyisen työn tavoitteena on ollut perustaa teologinen oppilaitos, joka syntyi yhteistyössä paikallisten kanssa.
Vaikka lähtö uuteen maahan tuntui molemmista tutulta ja kokemusta löytyy, ei kulttuurishokilta ole vältytty.
– Kielimuuri on ollut suurin haaste. On ollut yllättävää miten hankalaa on kommunikoida ilman yhteistä kieltä, Huhtiset kertovat. Englannin taito on Myanmarissa erittäin heikkoa ja se on osoittautunut hankalaksi esimerkiksi ravintoloissa.
– On ollut hankalaa kertoa ruoka-ainerajoituksia ja sitten eteen on tuotu ruokaa joka sisältää juuri niitä ainesosia mitä emme voi syödä, he kertovat.

Pyrimme Sleyssä suuntaamaan kentille, joissa on vähän kristittyjä ja pieniä kristillisiä kirkkoja.

 

Vieraan kulttuurin lämpö ja ystävällisyys

Kaikesta huolimatta Huhtiset ovat kokeneet lähetystyön Jumalan johdatukseksi.
– On ollut ihanaa päästä uudestaan tekemään lähetystyötä ruohonjuuritasolla. Ihmiset etäällä ovat ottaneet meidät suurella ystävyydellä ja lämmöllä vastaan, mikä on ollut puhuttelevaa, Sirkka-Liisa kertoo. Molemmat ovat huomanneet Jumalan huolenpidon toteutuvan vaikka hän laskisi meidät laaksoihin. Uskon yhteys on läsnä paikallisseurakunnassa, vaikka ei yhteistä kieltä olisikaan. Molemmille on ollut alusta lähtien selvää, mitä oli odotettavissa ja ovat tarttuneet työhön kiinni alusta lähtien.
Vieraassa maassa asuminen kaukana läheisistä ihmisistä on tuonut Jumalan ja rukouksen entistä lähemmäksi. He kokevat että perhe, esirukoukset sekä taloudellinen tuki on ollut suureksi avuksi. Sekä Pekka että Sirkka-Liisa haluaa rohkaista nuoria myös lähtemään lähetystyöhön, jos se on Jumalan tahto.
– Ei se ole helppoa, mutta aina oppii uutta, tapaa ihania ihmisiä ja kasvaa ihmisenä. On ollut hieno huomata vahva uskovien yhteys täällä, Sirkka-Liisa summaa.

Rukous

Kiitos uusista lähetyskentistä ja lähetystyöntekijöistä. Anna erityisesti nuorille rohkeutta oman kutsumuksensa miettimisessä. Suo kaikille avoin mieli uusille seikkailuille ja haasteille. Auta että me kaikki voisimme rukoilla sinulle tehtävän työn puolesta. Tuo lisää ihmisiä sinun luoksesi. Aamen.

 

Myanmar

Pääkaupunki: Naypyidaw
Väkiluku (2014): 51 420 000
Kieli: burma
Uskonnot ja kirkkokunnat: theravadabuddhalaisuus (89%), protestanttiset kirkot (3%), katolinen kirkko (1%), islam (4%), luonnonuskonnot (1%)

 

468x60v4