Kristittyjen maailmanlaajuinen pyyntö: Peace, please?

Kristittyjen maailmanlaajuinen pyyntö: Peace

Kirkollisissa piireissä kuulee usein lauseen: ”Rauha Jumalan kanssa.” Mitä se tarkoittaa? Että meidän mummin entisellä työkaverilla, Rauhalla, on Jumalan kanssa asiat kunnossa? Tai että Rauha on kuollut ja päässyt taivaaseen – elelemään Jumalan kanssa?

Ajassamme aiemmin rauha liittyi siihen, että on joko sota, tai sitten rauha. Nykyisin kun ei ole sotaa, ei ole rauhaakaan – on rauhattomuutta. Jatkuvaa pientä pelkoa peffan alla, että milloin seuraava isku tapahtuu ja keneen se kohdistuu?

Olen ihmetellyt monia tyyppejä. Esimerkiksi eräs venäläinen ihminen joutui uskonsa tähden vankilaan entisessä Neuvostoliitossa. Häntä kidutettiin, hänen päälleen syljettiin, hän ei nähnyt päivänvaloa yli kuuteen vuoteen ja joutui asumaan omien ulosteidensa keskellä. Vain ja ainoastaan siksi, että uskoi Jeesukseen. Pahinta oli kuitenkin se, että joutui isänä elämään erossa alle kouluikäisistä lapsistaan ja vaimostaan noin 2200 vuorokautta. Kun hän pääsi pois vankilasta, monet ihmettelivät hänen uskonsa ja toivonsa lujuutta: ”Ei kuusi vuotta ole mitään sen rinnalla, että saan viettää ikuisuuden perheeni kanssa taivaassa.” Hänellä oli tämä juttu: rauha Jumalan kanssa.

Rauha ei näy päälle päin

Raamatussa on yksi kaveri nimeltään Job. Hän oli hurskas mies. Hän joutui kokemaan kovia menetyksiä elämässään. Kaiken keskellä Job säilytti luottamuksen Jumalaan. Kuitenkin hän rukoili Jumalaa: ”Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois minusta, että saisin niellä sylkeni rauhassa?”

Jos Job tuolloin olisi tullut vastaan Tampereen Stockmannilla, tuskin olisin tunnistanut miestä hurskaaksi vaikka hän sitä henkeen ja vereen olikin.

Kuten ei hurskauttakaan niin ei myöskään kristittyjä tunnista kadulla mistään ulkoisista elementeistä. Joskus on niin, että rakastuneen tunnistaa, mutta kristillisyys harvoin näkyy päälle päin, ellei sitten ole ostanut Maanalaisen levykaupan t-paitoja.

Ohikiitäviä rauhanpisaroita

Rakkaus on tunne, mutta rauha Jumalan kanssa ei sitä ole. Joskus jos käy tuuri – saattaa hetken aikaa tuntea syvää rauhaa sydämessään. Silloin pitää kiireen vilkkaa kiittää Jumalaa siitä, että rauhan todellisuus on saanut hipaista omaa sisintä ohikiitävän hetken verran.

Daavid tunsi rauhan sijaan rauhattomuutta. Täyttä törppöilyä seksijutuissa ja synnintunto kaupan päälle. Daavidin sydämessä oli katumusta, sellaista joka ei usko itseään enää kelvolliseksi olemaan Jumalan lapsi. Daavid rukoili sitä samaa rukousta, mitä sinäkin saatat rukoilla: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Kristitty on usein rauhan sijaan rauhaton. Omien mokien tähden, huonon omantunnon tähden, ehkä maailman pimeyden tähden.

Oikea rauha löytyy ristiltä

Rauha on Golgatan keskimmäinen risti. Rauha on Jeesuksen maahan saakka vuotanut veri. Rauha on Jumalan ainoan pojan kuolema: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka uskoo häneen hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Rauha on: Siinä on rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rauha on ortodoksien pääsiäis- sloganissa: totisesti Kristus on ylösnoussut. Ja mekin Kristukseen uskovat, kerran kasteen saaneet nousemme ylös maan mullasta – ikuiseen elämään, ikuiseen rauhaan ja iloon, todelliseen vapauteen & aitoon rauhaan: kotiin, Jumalan taivaaseen!

ILKKA PÄIVÄSAARI
KUVA JOHANNA HAKKARI

Tämä artikkeli ilmestyi Nuotan numerossa 12/2004, s.6