Teksti Salla Mäkinen | Kuva Sallan albumi
Herään syyskuisena aamuna venäläisen asuntolan huoneesta auringon säteillessä ikkunasta sisään. Meneillään on mielenkiintoinen aika. Olen tullut Pietariin viettämään välivuotta samalla opiskellen venäjän kieltä.
Saapuessani Pietariin luulin, että opiskelu alkaisi pian. Asian laita oli aivan toinen, sillä paikan päällä kaikki oli sekaisin. Löysin itseni paperisodasta, jossa hoidettavia asioita oli liian paljon. Kukaan ei kertonut selvästi mitä piti tehdä tai mihin mennä. Opiskelun alkamisesta ei ollut tietoakaan. Aikuiset toimistotyöntekijät puhuvat vain venäjää ja maan byrokratia on erilainen. Kaikki tämä vaatii kärsivällisyyttä, erityisesti kansainväliseltä opiskelijalta.
Ihmiselle on tärkeää omien asioiden hoituminen ajallaan ja mutkattomasti. Jumalalle on tärkeää että luottaisimme Häneen tilanteesta riippumatta. Aikani täällä on pakottanut minut luottamaan. Olen oppinut nauttimaan hetkestä, vaikka en tiedä mitä seuraava tuo tullessaan.
Opiskelun alkamisesta ei ollut tietoakaan.
Vähitellen, kaaoksesta huolimatta löysin ihmisiä, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minäkin. Asiat hoituivat yksi kerrallaan ahdistuksesta huolimatta. Opiskelu alkoi lopulta kahden viikon kuluttua saapumisestani.
Elämäni täällä Pietarissa on spontaania, mutta etukäteen suunniteltua. Parasta on, ettei minun ole tarvinnut suunnitella sitä itse.
Kirjottaja opiskelee venäjän kieltä Pietarin polyteknillisen yliopiston valmentavassa tiedekunnassa.