Jos ”Mitä sinusta tulee isona?” -kysymykseen vastaisi ”rakastaja”, seuraisi joko kiusallinen hiljaisuus tai naurunremakka. Silti vastaus olisi varmasti Jumalalle mieleen.
Teksti Nea Kosonen | Kuva Terhi Kosonen
Kuulin eilen Stevie Wonderin Part-Time Lover -nimisen kappaleen. Kuten nimikin kertoo, kappaleessa lauletaan osa-aikaisesta rakastajasta. Sen kuunteleminen laittoi miettimään: olenko minäkin vain osa-aikainen rakastaja?
Kunpa voisinkin sanoa, etten ole. Kyllähän minä jos kuka rakastan ihmisiä! Olen ystävällinen niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Tai ainakin yritän olla.
”On helppo rakastaa jotakuta, kun hän hymyilee minulle ja nauraa vähän huonommillekin vitseilleni.”
Käytännössä täysipäiväinen rakastaminen on syntiselle mahdotonta. On helppo rakastaa jotakuta, kun hän hymyilee minulle ja nauraa vähän huonommillekin vitseilleni. Mutta entä sitten ne, jotka eivät tee niin? Entä ne, jotka vilkaisevat minua olkansa yli, ja silloinkin vain lyödäkseen minua poskelle? Ei silloin tee mieli kääntää toista poskea, hymyillä ja todeta: ”Ihanaa, että Jumala loi sinut.”
Sana part-time voidaan kääntää myös ’sivutoiminen’. Usein rakastaminen jää vain sivutoimeksi; on niin paljon muuta tehtävää. On kiire ehtiä kiireen luo ja sitten paeta sitä. Mihin kaikki lopulta tähtää? ”Ei ainakaan rakkauteen”, maailma huutaa, ”vaan menestykseen”.
Tuon sanoman mukaan on helppo tempautua. Ihmisen itsekäs luonto soveltuu vallan mainiosti oman edun tavoitteluun muiden kustannuksella.
Loppujen lopuksi on tavallaan armollista tietää, että on olemassa vain yksi täysipäiväinen ja päätoiminen rakastaja. Hän ei ole se, josta Stevie Wonder laulaa, vaan se, joka on valmis omalla kustannuksellaan antamaan meille itsekkäille anteeksi. Yksin Hänen avullaan mekin voimme vähitellen oppia rakastamaan toisiamme.
“Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” Kol. 3:14
Kirjoittaja on Nuotan toimittaja.