K&K: Räppärikään ei pärjää yksin

K&K: Räppärikään ei pärjää yksin

Rap-artisti Redraman eli Lasse Mellbergin elämä lähti hitaaseen alamäkeen, kun tämän vanhemmat erosivat Mellbergin ollessa 14-vuotias. Hän koitti torjua tunteensa alkoholilla ja ajautui suohon, josta vain uskoon tulo kykeni nostamaan.

Kirkko ja kaupunki –lehden tekemässä haastattelussa Lasse Mellberg kertoo, että hänet velkakierteeseen ja alkoholisoitumiseen ajanut tunteiden patoaminen alkoi vanhempien erosta.

– Luulin, ettei vanhempieni avioero ollut rankkaa. Keskityin itseni sijaan säälimään kavereiden vanhempien eroja ja kyselin heidän vointiaan. En tiedostanut itse voivani huonosti.

– Lopulta jouduin niin pohjalle, että en halunnut enää elää. Olin tuntenut niin jo pitkään suuresta menestyksestä huolimatta. Olin vain juossut epätoivoa pakoon.

Nyt kolme vuotta raittiina ollut ja elämänsä täysin muuttanut Lasse Mellberg löysi ratkaisun ongelmiinsa Jumalasta.

– Tulin uskoon ja hakeuduin vertaistukiryhmään. Vaikka kotini on ollut täysin ateistinen, perheeni on pitänyt uskoontuloani vain hyvänä asiana. En pysty selittämään, miten tulin uskoon. Huomasin vain, etten enää pärjää omalla tahdonvoimallani.

Lue lisää täältä!

Teksti: Eeva Mehto/Kirkko ja kaupunki
Kuva: Redrama promo/Facebook
Kirjoittanut: Roosa 

Kommentti:

Nykyään avioerot ovat arkipäivää, samoin nuorten alkoholiongelmat ja niistä aiheutuvat velkakierteet. Moni vähättelee omaa ahdistustaan ”en mä voi olla tästä ahdistunu, ku monilla on asiat paljo pahemmin” –ajatuksella.

Siksi moni päätyy kierteeseen, jossa omaa pahaa oloa koettaa peitellä jollakin, mikä ei sitä kuitenkaan pysty helpottamaan. Alkoholi, huumeet, muiden ihmisten huomio – näitä kaikkia monet nuoret päätyvät tavoittelemaan, vaikka oikeasti ratkaisu löytyy juuri sieltä, mistä Redramakin sen löysi: yläkerrasta.

Nykyaikana vain tuntuu olevan juuri se asenne, että ahdistusta ei saisi tuntea, koska kuitenkin jollakin muulla on asiat huonommin. Ja jos on ahdistunut olo, niin ei siitä ainakaan saa puhua, vaan asiat pitää hoitaa itse ja ihan yksin. Se, joka ei pärjää ilman apua, on heikko ja säälittävä.

Mutta kuka on päättänyt, että heikkous on säälittävää?

Tosiasiahan on se, että me olemme vain ihmisiä. Jokainen meistä tuntee asioita eri tavalla, eikä toisen tunteita saisi koskaan vähätellä. Se on sama kuin kieltäisi jotakuta olemasta iloinen, koska jollakin muulla ovat asiat paremmin.

Me emme pärjää yksin, vaan jokainen tarvitsee joskus toisten apua. Ja monesti me tarvitsisimme sellaista apua, jota ei ihmisiltä saa. Tällainen tarve on täysin luonnollista, eikä siitä pitäisi potea minkäänlaista syyllisyyttä tai ahdistusta.

Sinulla on oikeus olla heikko, oikeus olla ihminen.

Sinulla on oikeus kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla apua.

Minusta on hienoa, että Redraman kaltainen, muita ihmisiä jaksamaan kannustanut idoli kehtaa myöntää oman heikkoutensa. Hän sisäistää olevansa vain ihminen ja tarvitsevansa rukousta ja uskoa jaksaakseen.

Redrama tajuaa, ettei ihmisen omalla voimalla jaksa puskea elämän ongelmien läpi. Hän myöntää sen ääneen ja rukoilee päästäkseen esteiden yli.

Miksi sinä et tekisi samoin?