teksti ja kuva Sinttu Heiskanen
Olen 23v. elämästä nautiskelija, taiteen ja median alan opiskelija. Asun Alankomaissa neljättä vuotta. Muutin tänne Tampereelta lukion jälkeen vuodeksi au pairiksi. Suunnitelmissa ei ollut jäädä, mutta näköjään Taivaan Isällä oli muut suunnitelmat ja nyt opiskelen viimeistä vuotta kandia täällä.
Asun pienessä idyylissä hollantilaisessa opiskelijakaupungissa Leidenissa, jossa on muutama tuhat kansainvälisiä opiskelijoita. On yllättävän tavallista tavata yhtenä päivänä opiskelija Curacaosta ja toisena Japanista.
Olen koko elämäni tuntenut kansainvälisen ympäristön kotoisaksi, kiitos lähetyslapsitaustani. Asun jopa erityisen maukkaassa kulttuurisopassa hyvien ystävieni saksalaisen, hollantilais-espanjalaisen ja burundilaisen kanssa. Seinien Läpi kuuluu ranskaa, kirundia, saksaa, hollantia, espanjaa, englantia…
Kuulumme samaan kansainväliseen seurakuntaan, missä tapasimme. Olen saanut kokea tämän seurakunnan, joka ei kuulu mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan, yhtenä värikkäänä tilkkuna osana suurempaa Jumalan valtakunnan tilkkutäkkiä. Seurakunnassa käy ihmisiä ainakin kolmestakymmenestä eri maasta. Joka sunnuntai ihmettelen ja ihastelen, miten niin eri kulttuureista ja kristinuskon taustoista huolimatta kaikki tulevat Jeesuksen eteen yhtenä. Erilaisuudet häviävät kun keskiössä ja fokuksessa on Jeesus. Katsellessani ympärilleni minulle tulee vahvasti mieleen jae ilmestyskirjasta missä Jumalaa ylistävät ihmiset kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, puhuen kaikkia kieliä (Ilm. 7:9). Se on pala taivasta ja luulen että Jumala hymyilee nähdessään tämän.
”Eri kulttuureista ja kristinuskon taustoista huolimatta kaikki tulevat Jeesuksen eteen yhtenä.”
Olen saanut olla mukana vetämässä myös tämän seurakunnan opiskelijatoimintaa, ja siellä on sama juttu. Olemme perhe, koska meitä sitoo yhteen suurin ja vahvin sidos mitä voi olla: Jeesus.
Ehkä suurin rikkaus minkä olen saanut kokea tässä yhteisössä on ymmärrys siitä, että Jeesusta voi ylistää monilla eri tavoin ja kielin. Jokainen on erilainen luomus jolle Hän on itse antanut tapansa elää Hänen kunniakseen. Jokaisella on oma tapansa lähestyä Häntä. On se sitten hiljaa tai tanssien, Jumala kuulee, näkee, ja rakastaa.
Lue myös: http://nuotta.com/paasiaisraamis2020