Ihmissuhteet voivat sisältää kilpailua tai vertailua. Miten se vaikuttaa pitkässä avioliitossa?
Teksti Salla-Maija Mäkinen | Kuva Tapani Simojoki ja Pexels/Caio Resende
Oli toukokuinen, kaunis päivä vuonna 1971, kun Marja ja Anssi Simojoen hääkellot soivat. Sitoutuminen päätettiin jo vuotta aikaisemmin toukokuussa, mutta se virallistettiin muulle maailmalle vasta syksyllä ostamalla sormukset.
Anssi, 73, ja Marja, 68, ovat olleet naimisissa 46 vuotta. Ensi kerran he tapasivat Helsingissä raamattupiirissä Marjan ollessa 22- ja Anssin 26-vuotias.
– Katsoin Marjaa kolme kertaa ja tiesin, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä tai no, oikeastaan kolmannella, Anssi naurahtaa.
Lapsia perheessä on 6 ja lapsenlapsia 23. Arki täyttyy kotiaskareista ja yhteydenpidosta lasten perheisiin. Anssi ja Marja kokevat avioliitossaan parhaimman olevan vielä edessä ja he edelleen viihtyvät yhdessä. Seurustelun alkuvaiheessa pariskunta päätti, että ristiriitatilanteet pyritään ratkaisemaan keskustelemalla.
– Eri mieltä keskenään kyllä voidaan olla, Anssi lisää.
Tasavertaisina perille taivaaseen
Pitkän avioliiton aikana kilpailuun ei ole ollut syytä. Anssin ja Marjan mukaan persoonallisuutta ja esimerkiksi ulkonäköä ei voi tai saa verrata. On tärkeää kunnioittaa toista kokonaan, ei yrittää muuttaa häntä.
– Marja on nopeampi toimissaan, mutta päätöksenteko on todella harkitsevaa. Anssi taas on rauhallisempi, mutta päätökset hän tekee nopeasti. Yhdessä olemme kumpikin hyväntuulisia ja hiukan jääräpäisiä, Anssi ja Marja luonnehtivat.
Vuosien kerryttyä uskonside on entistä merkityksellisempi. Tärkeimmäksi Simojokien avioliitossa nouseekin pääsy yhdessä perille taivaan kotiin.
”Kilpailkaa toinen toistenne kunnioittamisessa.”
Ohjeena nuorille pareille he antavat rukoilemisen ja Raamatun tutkimisen yhdessä, jolloin Jumalan sana saa tulla esille suhteessa.
– Kilpailkaa toinen toistenne kunnioittamisessa, siinä on hyvä kilpailuareena. Seurustelua ei saa aliarvioida, silloin tutustutaan toiseen, Marja vakuuttaa.
Samaan maaliin tähtääminen kannattaa
Monessa nykyään solmittavassa liitossa samalla puolella olemisen tunne ei ole aina yhtä vahva. Oman identiteetin etsimisen tiimellyksessä puoliso saattaa alkaa tuntua viholliselta, jota vastaan tekee mieli kovaäänisesti taistella. Silti ajatus samalla puolella olemisesta kannattaa pitää mielessä.
Marja ja Anssi Simojoen avioliiton alkumetreillä tekemä päätös on kantanut hyvää hedelmää: eri mieltä saa olla, mutta tunteiden säätelynappia pitää käyttää. Erimielisyydet on ratkottu huutamisen sijaan keskustelemalla. Sellaista avioliittoa ei nimittäin olekaan, jossa puolisoilla ei olisi eri näkemyksiä asioista.
Rehellinen tunneilmaisu ei edellytä huutamista. Moni ajattelee, että huutaminen puhdistaa ilmaa. Näin asia ei suinkaan ole. Tunteiden kovaääninen tuulettaminen murentaa pohjaa turvallisuudentunteelta, joka on hyvän parisuhteen perusta. Toinen toistensa kunnioittamisessa kilpaileminen vie pahimman terän puolison vertailemisesta itseen.
Hanna Ranssi-Matikainen, toiminnanjohtaja
hanna.ranssi-matikainen@parempiavioliitto.fi