Kestän kärsimyksen, vaikka Jumala on hiljaa


Japanin 1600-luvun vainoista kertova Silence –elokuva herättelee ajatuksia uskosta, toivosta ja ristin hinnasta.

Teksti Eveliina Rissanen | Kuvat Kerry Brown ja Silence promo
Kaksi portugalilaista jesuiittapappia saavat tietää kiertokirjeistä, kuinka heidän entinen johtopappinsa Ferreira on kadonnut huhujen mukaan luopuessaan uskostaan Japanin vainojen tähden. Tieto uskonesikuvan uskon luopumisesta saa pappi Rodriguesin ja Garpen uhraamaan turvallisuutensa lähtiessään etsimään Ferreiraa pelastaakseen hänen sielunsa, sekä levittämään Kristinuskon ilonsanomaa.
Rodrigues ja Garpe saavat oppaakseen japanilaisen alkoholistin Ikhiron, joka väittää itseään kristityksi. Luottamus tuntemattomaan henkilöön saa Rodriguesin pohtimaan myös Jeesuksen rakkautta kurjiin ja hyljeksittyihin ihmisiin.
Japanissa, vainotun kansan keskellä, kristityt joutuvat piilottamaan uskonsa viranomaisilta, jotka haluaisivat tappaa jokaisen kristityn ja hävittää maasta kaiken kristillisyyden. Maassa, jossa kehenkään ei voi luottaa, on ainoa vakaumuksen osoitus toisille ristinmerkki. Kristillistä elämää vietetään yöaikaan suljettujen ovien takana, jolloin jokainen saa tilaisuuden ripittäytyä, kuulla Jumalan sanaa ja kastaa lapsiaan.

”Maassa, jossa kehenkään ei voi luottaa, on ainoa vakaumuksen osoitus toisille ristinmerkki.”

Uskoa, toivoa ja rakkautta

Elokuva puhuttelee katsojaansa kristittyjen hiljaisella uskolla. Ihmiset olivat Japanissa valmiita kärsimään ja kuolemaan Kristuksen tähden ja Kristuksen lailla, sillä vain paratiisiin pääsy ja Jumalan yhteydessä olo oli heille tärkeintä. Pappi Rodrigues toteaa elokuvassa, kuinka ”elämä tuntuu arvokkaalta ja hyödylliseltä vain, kun julistaa evankeliumia.” Tämä saa pohtimaan myös meidän aikaamme. Mikä arvo meidän elämämme pinnallisilla asioilla on uskon rinnalla?
Vainojen keskellä kristittyjen välinen yhteys korostuu. Lähimmäisen rakkaus ja huolenpito häivyttää inhimillisen pelon. Toivo paremmasta elämästä ja Jumalan huolenpidosta uudisti myös ihmisten uskoa.

”Elämä tuntuu arvokkaalta ja hyödylliseltä, kun julistaa evankeliumia.”

Kärsimyksien keskellä Rodrigues muistuttaa itseään ja japanilaisia Raamatun sanalla. Jumala ei hylkää kansaansa milloinkaan, eikä Hän jätä palkitsematta Hänen seuraajiaan. Silloin, kun tuntuu, että koko Taivas on hiljaa, niin silloinkin Jumala on läsnä. Rodrigues muistaa myös, kuinka Jeesus itse ymmärtää kärsijää, ja kuinka Jumala hiljeni Hänellekin.

Hiljaisuudessa elävä Jumala

Silence –elokuvan suurimpia sanomia on Jumalan hiljaisuus kärsimyksessä, sekä ihmisten vahva usko kaiken kivun ja kärsimyksen keskellä. Vaikka kristityt rukoilivat ja huusivat Jumalaa, he tunsivat Hänen vaikenevan. Rodrigues rukoilee tuskissaan, kuinka hänellä on suuri ”kiusaus vaipua epätoivoon. Ja tämä hiljaisuuden taakka on liian raskas kantaa.” Miksi Jumala ei vastaa, vaikka Häntä huudamme? Miksi Hän sallii kärsimyksiä heille, jotka rakastavat Häntä?

”Kun tuntuu, että koko Taivas on hiljaa, niin silloinkin Jumala on läsnä.”

Elokuvan esikuvallisuus Raamattuun, sekä nykypäivän todellisuuteen on hätkähdyttävää. Elokuvaa katsoessa voi monien tapahtumien tilalle kuvitella Jerusalemin maisemat ja Jeesuksen ratsastavan aasilla. Elokuvan katsomisen jälkeen tuntuu myös, että silmät olisivat avautuneet enemmän näkemään vainojen keskellä elävät kristityt. Kenties nyt tiedän enemmän, millaista on todella joutua uskonsa tähden ahtaalle.
Silence
Ohjaaja: Martin Scorsese, tunnettu mm. elokuvista ”Jeesuksen viimeiset kiusaukset, Taksikuski, Mafiaveljet, Viattomuuden aika.
Käsikirjoitus: Jay Cocks
Perustuu: Shūsaku Endōn romaaniin Silence
Pääosanäyttelijät: Andrew Garfield, Adam Driver, Liam Neeson, Issei Ogata.
Säveltäjä: Howard Shore
Ensi-ilta: Yhdysvallat 23.11.2016, Suomi, 17.2.2017

Aiheeseen liittyvää: