Jumalan lahjana urheilullisuus


Salla Päivärinta on pelannut jääkiekkoa niin kauan, ettei enää edes muista, milloin aloitti. Hän omistautuu hokkarit jalassa Jumalalta saamalleen taidolle.

Teksti Ada Ylönen | Kuva Sallan albumi

 

Salla Päivärinnan, 17, ringetteura jäi lyhyeksi. Jääkiekko vei tuolloin kakkosluokkalaisen tytön sydämen nopeatempoisuutensa vuoksi.

– Aloitin jääkiekon pikkuveljeni kanssa asuinpaikkani Someron poikien joukkueessa. Pelasin itseäni vuoden tai kaksi vuotta nuorempien poikien kanssa ysiluokkaan asti eli kuutisen vuotta, Salla kuvailee.

468x60v3

Viimeisten vuosien aikana Salla on pelannut vuoroin Salossa naisten joukkueessa, vuoroin Somerolla poikien seassa.

– Olin yläasteen lopulla pari vuotta joukkueen ainoa tyttö. Pituudeltani olen 155 sentin luokkaa, joten poikien kasvaessa en jossain vaiheessa pärjännyt enää koolla, Salla nauraa.

– Poikien peli on vauhdikkaampaa ja suoraviivaisempaa.

“Minäkin omistaudun sellaiselle taidolle, jonka Jumala on minulle antanut.”

 

Paljon treeniä tekee mestarin

Sallan ensisijainen treenimotivaatio lähtee halusta kehittyä.

– En käy treeneissä ihmisten vuoksi sinänsä, vaikka olenkin ystävystynyt joukkuekavereiden kanssa. Laji on se, mistä täytyy tykätä, että jaksaa kuunnella nuorempien juttuja monta kertaa viikossa.

Salla treenaa viikossa kaksi tai kolme kertaa jäällä. Viikonloppuihin mahtuu yksi tai kaksi peliä; lisäksi harjoitteluun kuuluu omatoimista osuutta sekä fysiikkatreeniä. Sallalla on simppeli filosofia: pelaaminen on mukavampaa, kun on hyvä.

– Treenaamalla kehittyy, ja sitten pelaaminen on helpompaa.

Tällä hetkellä Salla haluaa pitää osaamistaan yllä parin vuoden päästä koittavaa opiskelemaan muuttoa varten. Tavoitteena olisi tällöin etsiä opiskelukaupungista naisten liigajoukkue.

 

Ylistystä kilpailemalla?

– Minusta on tullut pitkän jääkiekkoharrastuksen myötä järjestelmällinen, kun treenit on ollut pakko sovittaa koulun aikatauluihin, Salla miettii. Jääkiekko on myös tarjonnut joukkuelajina mahdollisuuden oppimiseen:

– Ymmärrän sen, että oma mielipiteeni ei voi olla aina ekana.

Kysyn Sallalta, allekirjoittaako hän Mika Poutalan ajatuksen Jumalan kunniaksi kilpailemisesta.

– Jääkiekko on ehkä joukkuelajina vähän erilainen kuin luistelu, siinä pelaan etenkin joukkueen hyväksi. Toisaalta minäkin omistaudun sellaiselle taidolle, jonka Jumala on minulle antanut.

Nuoren jääkiekkoilijan haaveena on tällä hetkellä opiskelupaikka lääketieteellisessä. Aikaavievien koulun ja treenaamisen keskellä Sallaa rohkaisee se, että Jumalalle ei tarvitse yrittää olla mitään.

– Mun pää varmaan räjähtäisi, jos en kaiken suorittamisen vastapainoksi voisi ajatella, että Jumalalle riitän juuri tällaisena.

 

Salla Päivärinta, 17

Kotoisin Somerolta

Joukkue: Salo HT

Lempiraamatunkohta:“Muista että olen sanonut sinulle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’” (Joos 1:9)

468x60v4