Jumala tuntee nimeltä tuntemattomat sotilaatkin


Legendaarinen Tuntematon sotilas -elokuva seuraa suomalaisen konekiväärikomppanian vaiheita jatkosodassa. Nuotta katsoi vuoden 1955 version odottaessaan syksyllä 2017 julkaistavaa uutta versiota.

Teksti Meri Halme
Kuva SA-kuva

Eletään kesäkuuta 1941. Itäsuomalaisen varuskunnan konekiväärikomppania saa käskyn pakata tavaransa. Miehet lastautuvat autoihin ja lähtevät isänmaallisia lauluja laulaen kohti rintamaa, jolta moni heistä ei koskaan palaa.

Sodan raaka todellisuus tulee pian tutuksi. Kuolema on jatkuvasti läsnä, ja sitä pitää vain yrittää olla ajattelematta liikaa. Kuolleista ei enää puhuta, kun heidät on todettu kaatuneiksi. On pakko mennä eteenpäin. Vain jotkut ”onnekkaat” tulevat edes haudatuiksi. Vihollisten tappamista ei ole varaa murehtia sitäkään vähää. Eräs juuri joukkoihin liittynyt nuori sotilas kysyy kokeneemmalta, millaista on ampua ihmisiä. ”En tiedä. Olen ampunut vain vihollisia,” tämä vastaa.

 Kuolemanpelko saa turvaamaan Jumalaan.

Kuolemanpelko saa turvaamaan Jumalaan. Moni haluaa viimeisinä hetkinään lausua Isä meidän -rukouksen tai kuulla synninpäästön. ”Jeesus, auta” eivät ole lainkaan tavattomat viimeiset sanat. Se on mielestäni aivan oikein. Eihän meillä lopulta ole muuta toivoa kuin Jeesus.

Sota ja usko

Elokuvan suola ovat sen värikkäät henkilöhahmot. Miehet ovat eri puolilta Suomea, puhuvat eri murteita, ovat eri ikäisiä ja suhtautuvat asioihin eri tavoin. Normaalioloissa he tuskin olisivat missään tekemisissä keskenään. Heitä kuitenkin yhdistävät yhteinen päämäärä päihittää vihollinen sekä yhdessä koetut sodan koettelemukset. He muodostavat joukon, joka oikeastaan kuvaa melko hyvin seurakuntaa tai ainakin sitä, millainen seurakunnan pitäisi olla.

Kristittyinä mekin olemme perustavanlaatuisella tavalla samalla puolella. Seurakunnassa voi nähdä konkreettisesti, miten usko yhdistää hyvinkin erilaisia ihmisiä yhdeksi perheeksi. Uskon kautta jaamme samanlaisen elämänkatsomuksen, kristityn elämän ilot ja haasteet sekä yhteisen tavoitteen viedä evankeliumia eteenpäin. Raamatussa puhutaan paljon kristittyjen yhtenäisyydestä. Esimerkiksi Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

Ase ja palvelus

Henkilökohtaisesti minua puhutteli eniten aihe, joka välittyy jo heti elokuvan nimestä: ”Tuntematon sotilas”. Tuntemattomiksihan he kaikki jäävät. Historiankirjoissa ei riitä tilaa jokaiselle urhealle ja uhratulle talvisodan sankarille, heitä on yksinkertaisesti niin monta. Stalinin sanoin ”yksi kuolema on tragedia, mutta miljoona on tilasto.”
Miehet riskeeraavat kaiken, mitä heillä on, palvellakseen isänmaataan pakon edessä. Ainoa palkkio, jonka he siitä saavat, on luultavasti päätyä hiljalleen lahoavaksi ruumiiksi jonkin suon tai pellon reunaan ja kasvottomaksi numeroksi tilastossa.

Historiankirjoissa ei riitä tilaa jokaiselle urhealle ja uhrautulle talvisodan sankarille, heitä on yksinkertaisesti niin monta.

Jumalan valtakunnan työ ei välttämättä ulkoisesti katsoen ole sen hehkeämpää. Se voi vaatia uhrauksia, mukavuuksista luopumista, jopa marttyyrikuolemaa. Sillä ei voiteta mainetta tai kunniaa ihmisten edessä, mutta siihen ei myöskään pakoteta. Kysymys kuuluu: ryhtyisinkö siihen silti? Riittäisikö minulle, että saan palvella Jumalaa? Hänen silmissään kukaan ei jää tuntemattomaksi.

Riittäisikö minulle palkkioksi saada palvella Jumalaa?

Ensi-illassa: 1955.
Ohjaaja: Edvin Laine
Alkuperäisteos: Väinö Linna
Pääosissa: Kosti Klemelä, Heikki Savolainen, Reino Tolvanen, Veikko Sinisalo, Åke Lindman

Uusi Tuntematon sotilas julkaistaan 27.10.2017 elokuvateattereissa.

Aiheeseen liittyvää: