Joonatan Palmi yritti hakea turvaa ystävistä silloin, kun Jumala tuntui olevan kaukana. Vasta uskoontulon myötä monet ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet alkoivat selvitä.
Teksti Emilia Rantanen | Kuva Joonatan Palmin albumi
Joonatan Palmin mieleen on teinivuosilta jäänyt tapaus, joka sattui, kun hän oli matkalla nuorteniltaan Helsingin Saalem-seurakuntaan.
– Vuosaaren metroasemalla yksi iso kaveri tuli muutaman muun tyypin kanssa sanomaan, että nyt sä lähdet mukaan, ja he ottivat mut metroon.
Pelottava porukka puhui huumeiden hakemisesta, eikä Palmi tiennyt, mitä hänelle seuraavaksi tapahtuisi. Onneksi eräs tuttu sattui näkemään Palmin epäilyttävässä porukassa, ja soitti hänen ystävilleen.
– Me tultiin sattumalta samaan paikkaan, missä mun ystävät olivat. He pelastivat mut uhkaavasta tilanteesta, Palmi kertoo.
Silloin Palmille syntyi kokemus siitä, että ystävät pystyvät auttamaan häntä paremmin kuin Jumala. Pahat tapahtumat yhdistyivät hänen mielessään nuorteniltaan.
– Vasta jälkeenpäin huomasin, että Jumalahan varjeli noiden kavereiden kautta, hän sanoo.
Teini-iässä Palmi ei kuitenkaan tätä vielä käsittänyt, vaan hän turvautui Jumalan sijaan ystäviinsä. Kun kavereista alkoi tulla liian tärkeitä, ihmissuhteet menivät pieleen.
– Aina kun eletään ihmisille ja ihmisten hyväksynnälle, niin siinä käy lopulta huonosti. Jumala täytyy pitää ykkösenä, Palmi kuvailee tapahtunutta nyt.
”Aina kun eletään ihmisille ja ihmisten hyväksynnälle, niin siinä käy lopulta huonosti. Jumala täytyy pitää ykkösenä.” – nuorisotyöntekijä ja muusikko Joonatan Palmi
Dokaaminen ei tuonut rauhaa
Joonatan Palmi on kokenut elämässään ihmissuhteiden ja ystävyyden saralla monenlaista, ja jakaa kokemuksiaan avoimesti.
Palmi on alun perin uskovaisen kodin lapsi. Hänen isänsä on pastori, joten sunnuntaiaamut vietettiin kirkossa ja perhe oli välillä lähetystyössä. Palmikin halusi pyöriä seurakunnassa, mutta kun perhe useamman muuton jälkeen asettui Itä-Helsinkiin, hän kohtasi vaikeuksia.
– Isosta seurakunnasta ei saanut niin helposti kavereita kuin koulusta ja muualta Vuosaaresta. Kavereiden kanssa oli helpompi olla kuin mennä seurakuntaan.
Kaverit toivat myös turvaa.
– Oli kaikkia ihmeellisiä tapahtumia. Joku vain saattoi kadulla huutaa, että haluuks turpaan. Siitä tuli pieni pelko kävellä ulkona. Kavereiden kanssa pystyi olemaan vapaammin, Palmi kertoo.
– Kun kavereista tuli tosi tärkeitä, aloin itsekin tehdä kaikenlaisia hölmöyksiä ja jossain vaiheessa päihteet tulivat mukaan kuvioihin. Koviin huumeisiin en koskaan mennyt, mutta tykkäsin olla viikonloppuisin bilettämässä ja dokaamassa.
Ihmissuhteet eivät kuitenkaan olleet helppoja. Palmilla oli epäterveitä kaverisuhteita, ja lopulta luottamus kavereihin alkoi kadota. Hän ajautui 18-vuotiaana yksinäiseen vaiheeseen, jonka aikana hän joutui miettimään uutta suuntaa.
– Silloin isoveli kysyi, että haluatko tulla mun mukaan nuorteniltaan.
Usko toi helpotuksen
Nuortenillassa Palmi innostui lämpimästä ja rohkaisevasta ilmapiiristä.
– Koin, että sain olla oma itseni, ja aloin käydä nuortenilloissa ja leireillä. Yhdellä leirillä rukoilin Herraa, että nyt mä olen tässä, ota mut, Palmi kertoo.
Uskoontulo näkyi nopeasti ihmissuhteissa. Hän sai korjattua suhteensa porukkaan, jonka kanssa välit olivat menneet poikki.
– Aluksi he eivät tykänneet siitä, että mä olin uskossa, mutta myöhemmin he ovat olleet iloisia muutoksesta.
Yksinäisen vaiheen jälkeen uudet ystävyyssuhteet ovat olleet Palmille tärkeitä. Hän arvostaa sitä, että saa olla oma itsensä.
– Jokainen hetki hyvän ystävän kanssa on henkireikä, hän sanoo.
Palmi pitää uusien ystävien hankkimista aikuisena vaikeampana kuin nuoruudessa. Siksi nykyisten suhteiden vaaliminen on hänelle tärkeää, vaikka elämässä on paljon kiireitä.
– Onneksi olen löytänyt ystäviä, joiden kanssa saa olla ilman suorituspaineita. Vaikkei nähtäisi tai soiteltaisi muutamaan viikkoon, niin mikään ei ole seuraavalla kerralla muuttunut.
Lisäksi avioliitto on vaikuttanut paljon hänen elämäänsä.
– On omat haasteensa, kun kaksi ihmistä yrittää hitsautua yhteen. Avioliitosta olen kuitenkin saanut paljon omaan hengelliseen elämääni, turvaa ja hyväksyntää. Olen kokenut, ettei ihmissuhteiden osalta enää tarvitse olla yksin.
– Vaikka Raamatussa on luvattu, että Jumala on meidän paras ystävä, niin tarvitsemme ihmisiä ympärillemme, sillä Jumala vaikuttaa seurakunnan kautta. Me muodostamme perheen, jonka maailma tuntee keskinäisestä rakkaudesta.
Kaikilla on kaipuu
Nykyisin Palmi tekee nuorisotyötä Helsingin Vapaaseurakunnassa.
– Uskoontulon jälkeen päädyin Pastorit-bändiin. Halusimme jakaa evankeliumia ja kiersimme räppäämässä ympäri Suomea.
Samalla Palmin kasvot tulivat tutuiksi nuorisotyössä koko maassa. Erään keskustelun yhteydessä tuttu pastori kyseli, mitä Palmi aikoi tulevaisuudessa tehdä ja suositteli nuorisotyötä.
– Se jäi mun takaraivoon. Jonkin ajan päästä hain seurakuntiin töihin oppisopimuksella, mutten päässyt. Pääsin kuitenkin Minttukirkolle puoliaikaisesti töihin. Sieltä hain Vapikselle, ja täällä olen ollut nyt reilut kaksi vuotta.
Nuorisotyössä Palmi on huomannut, että nuoret ovat aika samanlaisia kuin hänen omassa nuoruudessaan.
– Kaikilla on kaipuu olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Seurakunta on hyvä paikka tulla sen kaipuun kanssa, Palmi kertoo.
Hän tietää kokemuksesta, että joskus voi mennä aikaa, ennen kuin löytää kunnollisia ystävyyssuhteita.
– Tiedostan myös, ettei kaikkien ole helppo mennä seurakuntaan. Rohkaisen kuitenkin rukoilemaan, että Jumala johdattaisi uskovia ystäviä sunkin ympärille.
Lisäksi Palmilla on nuorille selkeä viesti: huonoihin ihmissuhteisiin ei tarvitse jäädä roikkumaan.
– Niissä voi joutua olemaan koko ajan varpaillaan, ja monien vaatimusten kohteena. Toksisten suhteiden leikkaamisesta ei saisi tulla huonoa omatuntoa.
”Kaikilla on kaipuu olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Seurakunta on hyvä paikka tulla sen kaipuun kanssa.”
Joonatan Palmi
30-vuotias nuorisotyöntekijä Espoosta.
Työskentelee Helsingin Vapaaseurakunnassa, ja kokee itsensä edelleen helsinkiläiseksi.
Odottaa vaimonsa kanssa lasta, jonka laskettu aika on syksyllä.
Lemppari ihmissuhteisiin liittyvä raamatunkohta: -Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.
Joh. 15:14, 17
—