Jokainen poliisi kantaa Jumalan palvelijan logoa


”Pahoja vastaan hyvien suojaksi.” Paavali ja Poliisimuseo molemmat muistuttavat siitä, miksi poliisit miekkaa tunnusmerkkinään kantavat. Joka sitä vastustaa, siirtyy pahan puolelle.

Teksti Martti Pyykönen
Kuvat Sini Rudvin (kuvitus), Harri Kuokkanen ja Nicolas Barbier Garreau (unsplash.com)

Meidän maailmassamme Jumalan toimintaa on kuvattu ikään kuin kahden käden yhteistyönä. Molemmat kädet kuuluvat samalle keholle. Vaikka ne tekisivät yhtä aikaakin kovin erilaisia asioita, on niillä sama päämäärä.

Jumalan oikeaksi kädeksi sanotaan kirkkoa. Kirkon tehtävä on kertoa siitä, että me olemme kaikki syyllistyneet rikoksiin Jumalaa vastaan. Jumala tahtoo antaa anteeksi ja lupaa meille anteeksiantamusta, jonka Kristus on meille hankkinut. Kristus syntyi maailmaan, eli ihmisen elämän, paitsi että Hän ei tehnyt mitään syntiä. Kun Kristus kuoli meidän puolestamme, hän todella oli täydellisen hyvän elämän elänyt ihminen. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut. Jeesuksen tähden Jumala on antanut meille anteeksi. Siitä kirkko kaikkialla maailmassa kertoo.

On kuitenkin valitettava tosiasia, että vaikka me saamme kuulla tämän viestin: Jumala on antanut meille anteeksi ja me saamme antaa anteeksi myös muille ihmisille, me silti teemme edelleen pahaa! Meissä asuu perisynti, joka saa meidät himoitsemaan ja haluamaan todella sellaista, jonka saaminen ei tuota hyvää – päinvastoin. Me olemme kateellisia ja kateutemme sokaisemina teemme pahaa lähimmäisillemme tavoitellessamme omaa etuamme.

Jumalan vasen käsi on esivalta.

Sen tähden Jumalan täytyy toimia tässä maailmassa myös vasemman kätensä myötä. Jumalan vasen käsi on esivalta. Vaikka Jumala antaa meille anteeksi siten, että meidän syntimme ei estä pääsyämme taivaaseen, saa meidän syntimme edelleen aikaan vahinkoa toisia ihmisiä kohtaan. Minun haluni ja himoni Jumala tahtoo antaa anteeksi, mutta ihmiset, joita satutan synneillänitarvitsevat suojaa ja turvaa minulta. Sen suojan muille ihmisille Jumala antaa esivallan avulla.

Vain yksi silmä yhdestä silmästä!

Roomalaiskirjeen 13. luvussa apostoli Paavali käskee jokaista kristittyä suostumaan esivallan
alaisuuteen, sillä esivalta on saanut valtuutensa Jumalalta itseltään. Kuinka esivalta tällaisen luvan on Jumalalta saanut?

Halki Raamatun voi huomata, että Jumala tahtoo pahantekijän saavan rangaistuksensa, jotta
heikkoja ei sorrettaisi ja pahuus ei saisi alistettua kaikkia valtaansa. Jumala on hyvyyden puolella. Meistä ”2017 ihmisistä” voi tuntua todella oudolta toisen Mooseksen kirjan käsky ”henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta…”. Se itse asiassa kuulostaa suorastaan barbaariselta! Se on kuitenkin annettu maailmaan, jossa poliisilaitos oli täysin tuntematon asia.

Käsky annettiin todellisuuteen, jossa murha saatettiin kostaa kymmenellä murhalla, yhden silmän menetys kahdella silmällä ja yhden hampaan menettäminen tappelussa murskaamalla puoli suuta. Tämä kehitys kulkee eteenpäin Raamatun sivuilla aina Jeesuksen aikaan, jossa apostoli Paavali tuntee jo esivallan. Silloin meidän asiamme ei ole kostaa, vaan jättää syyllisten etsiminen ja rankaiseminen esivallalle – sen tehtäväksi se on annettu.

Silmät päästä!

Jeesus opettaa vuorisaarnassa, ettei pahalle saa tehdä vastarintaa. ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.” Kuinka tämä pasifismin kultainen manifesti voi sopia samaan Raamattuun apostoli Paavalin opetuksen kanssa? Paavalihan puhuu sangen positiivisessa hengessä esivallasta ja sen miekasta: siis hienosti sanottuna poliisin ja puolustusvoimien hallitsemasta väkivaltamonopolista.

Samassa vuorisaarnassaan Jeesus käskee jokaista repimään irti silmä päästään, jos himon lämmittämät ajatukset ovat eksyneet mainoskuvan alusvaatemalliin. Onko Jeesus siis seonnut aivan täysin? Tulisiko seurakuntanuoret tuntea siitä, että heiltä puuttuu silmiä päästä ja kuka tahansa saa ryöstää heidän omaisuutensa? Vai onko kenties Paavali ottanut kerrassaan omia vapauksia kirjeessään?

Jeesuksen sanat ovat aivan totta. Vuorisaarnan tehtävä on saada meidät tajuamaan, että olemme jatkuvasti syntiin taipuvaisia ja kykenemättömiä tekemään Jumalan tahdon mukaisesti. Vaikka noudattaisimmekin Jeesuksen käskyä silmien päästä repimisessä, loppuisivatko himomme? Vaikka kääntäisimme toisen poskemme väkivallan edessä, pystyisimmekö todella rakastamaan sitä, joka vetää meitä turpaan? Emme me voi ja silti Jumala meiltä sitä vaatii! Me tarvitsemme apua, me tarvitsemme Kristusta. Jeesuksen sanat kuuluvat siis Jumalan oikean käden toimintaan, Kristillisen kirkon todellisuuteen.

Me tarvitsemme apua, me tarvitsemme Kristusta.

Jumalan vasen käsi lupaa suojella meitä pahalta ja sitä apostoli Paavali käskee meitä kunnioittamaan. Esivalta on Jumalan palvelija. Esivalta suojelee sinua ja me pidämme esivaltamme toiminnassa maksamalla veromme. Pimeät keikat ilman verokorttia osuvat suoraan Jumalan vasempaan käteen.

Mukaan vasemman käden toimintaan

Juttelin kesällä erään ystäväni kanssa, joka oli tullut Suomeen kaukaa toisesta kulttuurista. Hän oli vaikuttunut erityisesti siitä, että suomalaisille poliisi on turvallinen taho, jolta me pyydämme epäröimättä apua. Hänen kotimaassaan poliisin kanssa ei kukaan halunnut joutua mihinkään tekemisiin, olitpa sitten itse syytön tai syyllinen. Voimme olla onnellisia ja kiitollisia hyvästä esivallastamme.

Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeensä aikana, jolloin esivalta ei tuntenut erityistä suopeutta kristittyjä kohtaan. Roomalainen hallinto oli uskonnollinen kultti, joka vaati kumartamaan keisaria jumalana. Pietari ja muut apostolit opettavat meitä Apostolien teoissa, että meidän tulee totella aina ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä.

Meidän tulee totella aina ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä.

Siellä missä esivalta on huono ja käskee Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin, ei kenenkään kristityn tule taipua niissä asioissa. Paavalikaan ei kumartanut keisaria jumalana, vaikka esivaltaa käski muutoin tottelemaan. Kristittyjä kutsutaan vaikuttamaan kaikkialla yhteiskunnassa. Politiikassa, poliisissa ja puolustusvoimissa. Jumalan vasemman käden maailmassa.