Joel. 4: Mitä ajatuksia ihmiskauppa ennen ja nyt herättävät sinussa?

Joel. 4: Mitä ajatuksia ihmiskauppa ennen ja nyt herättävät sinussa?

Joelin kirja 4

Kansat tuomitaan

1 (4:1) — Katsokaa, mitä tulee tapahtumaan! Tuohon aikaan minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon.
2 (4:2) Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoon* ja käyn siellä oikeutta niitä vastaan oman maani ja kansani Israelin tähden. Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maani. [Nimi Josafat merkitsee ’Herra tuomitsee’.]
3 (4:3) Minun kansani ne arpoivat saaliikseen, nuorukaisen ne antoivat portolle palkaksi, myivät tytön viinistä, jonka joivat.
4 (4:4) Ja nyt, mitä teillä on mielessänne, Tyros ja Sidon, mitä sinulla, Filistean maa? Minulleko yritätte kostaa? Jos yritätte, käännän tekonne teitä itseänne vastaan, hetkessä minä sen teen.
5 (4:5) Te olette ottaneet hopeani ja kultani ja vieneet palatseihinne kalliit aarteeni.
6 (4:6) Juudan ja Jerusalemin asukkaita te olette myyneet kreikkalaisille, olette raahanneet heidät etäälle asuinsijoiltaan.
7 (4:7) Mutta minä kutsun heidät pois sieltä, minne olette heidät myyneet, ja käännän pahat tekonne teitä itseänne vastaan.
8 (4:8) Minä myyn teidän poikanne ja tyttärenne Juudan asukkaille, ja he myyvät heidät edelleen Saban kaukaiselle kansalle. Näin Herra on puhunut.
9 (4:9) Kuuluttakaa kansoille näin: — Varustautukaa pyhään sotaan, hälyttäkää miehet taisteluun! Lähtekää liikkeelle, käykää hyökkäykseen, kaikki soturit!
10 (4:10) Takokaa auranne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Arka sanokoon: ”Olen urhea soturi.”
11 (4:11) Kiirehtikää, kaikki kansat, tulkaa joka suunnalta, kokoontukaa tänne! Herra, johdata sotureitasi!
12 (4:12) Kansat lähtevät liikkeelle, rientävät Josafatinlaaksoon. Sinne minä asetan istuimeni ja siellä minä tuomitsen kaikki kansat.
13 (4:13) Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää. Tulkaa polkemaan viinikuurnaa, se on jo täynnä, altaissa viini kuohuu yli reunojen. Suuri on kansojen pahuus.
14 (4:14) Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä.
15 (4:15) Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu.
16 (4:16) Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva, Israelin vuorilinna.

Tulevaisuuden lupauksia Juudalle ja Jerusalemille

17 (4:17) — Silloin te tiedätte, että minä, Herra, olen teidän Jumalanne ja asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, muukalaiset eivät enää koskaan tunkeudu sinne.
18 (4:18) Tuona päivänä vuoret tihkuvat rypäleitten mehua, kukkulat vuotavat maitoa, ja kaikki Juudan purojen uomat ovat tulvillaan vettä. Herran huoneesta kumpuaa lähde, se kastelee Sittiminlaakson.
19 (4:19) Egypti tulee autioksi, Edom pelkäksi autiomaaksi, koska ne tekivät Juudalle väkivaltaa, vuodattivat viatonta verta.
20 (4:20) Juuda pysyy asuttuna läpi aikojen, Jerusalem polvesta polveen.
21 (4:21) Vielä en ole rangaissut kansani vihollisia viattoman veren vuodattamisesta. Mutta se hetki tulee! Herra itse asuu Siionissa.