Uudenvuoden päivän hartausteksti C.O. Roseniuksen kirjasta Elämän leipää: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8).
Näin apostoli huudahtaa heprealaiskirjeen viimeisessä luvussa. On suuri lohdutus ajan kaikissa vaiheissa ja muutoksissa, että Kristus vielä elää ja on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Silloinhan kaikki voi tulla autetuksi ja hyväksi. Mikä voisikaan vuoden vaihteessa olla lohdullisempaa ja rakkaampaa tutkisteltavaa kristityille, joille Kristus on kaikki kaikessa. Mikä voisi ollakaan soveliaampi heidän tunnussanakseen ja sotahuudokseen kuin tämä lause.
Te, jotka tunnette Kristuksen, jotka joskus olette tunteneet, että Herra on hyvä, jotka olette kokeneet, maistaneet ja nähneet, kuinka suloinen Herra on, kuinka suuri hän on armossa ja laupeudessa, kuinka uskollinen ja kuinka voimakas auttamaan kaikessa – ajatelkaa ja muistakaa, että hän on samalinen tänäänkin ja kaikkina aikoina. Tänään niinkuin eilenkin. Tänä vuonna niinkuin menneenäkin vuonna, samanlainen ikuisesti. Mahdotonta on, että hän muuttuisi: hän on ”iankaikkinen Isä”, aivan muuttumaton, kaikkien aikojen vaihteissa sama.
Vain täällä alhaalla, meidän tunteissamme, ajatuksissamme ja havainnoissamme – niissä on vaihteluja ja muutoksia. Kaiken sen keskellä Kristus on aivan muuttumaton, aivan sama.
Jos me esimerkiksi muistamme hänen joskus antaneen syntejä anteeksi aivan ansiotta, hänen joskus tehneen meidät, kokonaan jumalattomat, vanhurskaiksi pelkästä vapaasta armostaan, oman ansionsa tähden, tekee hän samaa joka päivä.
Jos hän on joskus lohduttanut meitä, vaikka emme olleet lohdutuksen arvoisia, vaan pikemminkin olimme ansainneet rangaistuksen ja hylkäämisen, hän tahtoo aivan yhtä ansiotta lohduttaa meitä tänäänkin.
Jos muistamme, että hän joskus on vapahtanut meidät hädästä, synnistä ja kiusauksista, kun meillä itsellämme ei ollut pienintäkään voimaa niistä vapautumiseen, tiedämme, että hän vieläkin sekä tahtoo että voi aikanansa tehdä samoin.
Sillä hän on sama aina: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ei varmaankaan ole vielä osoittanut meille viimeistä hyvää työtään.
Tätä lohdutusta ei meillä ole vain omasta lyhyestä ja vähäisestä kokemuksestamme. Aina maailman luomisesta asti läpi kaikkien pitkien vuosisatojen käy sama kokemus Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta ja voimasta. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Kun näemme, miten hän ennen auttoi syntisiä, antoi anteeksi mitä törkeimmät pahat teot, tiedämme, että hän tekee samoin nytkin ja meillekin. Kun hän muinoin sanoi pahamaineiselle syntiselle naiselle, joka hänen jaloissaan itki: ”Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut, mene rauhaan”; kun Paavalista, joka oli herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä, tulee armoitettu apostoli; kun Daavid, joka langettuaan verisiin pahoihin tekoihin saa kuitenkin vielä lupauksen armosta ja anteeksiantamuksesta – silloin tiedämme, että meidän Herramme Kristuksen armolla ei ole loppua. Että hän tahtoo vielä antaa kaikki anteeksi niille, jotka etsivät häntä.
Kun näemme, ettei Jeesus koskaan väsynyt opetuslapsiensa heikkouksiin, vaan aina vain nuhteli ja ojensi muttei koskaan hylännyt heitä, silloin tiedämme, ettei hän koskaan väsy meihin.
Ja kun näemme, miten halukkaasti hän kuuli rukouksen, vaikkapa se oli vain niin lyhyt kuin kosketus hänen vaateisiinsa, tiedämme, että hän vielä kuulee lyhyimmätkin rukoukset. Kaikkea tätä muistaessamme meidän on ajateltava, että Kristus vielä tänään on aivan sama: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Tämä on kuvaamattoman suuri lohdutus ja vahva linna aikojen vaihteissa, niin, juuri silloin, kun ajat ovat myrskyisiä ja alkavat pimetä.
(C.O. Rosenius: Elämän leipää. Ensimmäinen tammikuuta. Oikeudet: Sley-kirjat / Sley-media. Suomennos: Lauri Huovinen.)