Jatkuvasti käynnissä oleva reformaatio


Vuonna 2017 vietetään reformaation maailmanlaajuista merkkivuotta. Pekka Simojoki kertoo, mitä mieltä hän on uskonpuhdistuksesta ja sen merkityksestä kirkossamme.

Teksti Jenni Rantanen | Kuvat Catzmagick/Freeimages.com ja Vexi Savijoki (Pekka Simojoen kuva)

– Katolinen kirkko piti yllä perinnettä, jossa ihmisten oli pakko käydä kirkossa, mutta kansa ei ymmärtänyt mitään, koska kaikki oli latinaksi! Simojoki kertoo.
Myös luterilaisella kansankirkolla on hänen mukaansa vaara taantua perinteiden ylläpitoon.

– Me Lutherin työn jatkajat istumme 1500-luvuilla rakennetuissa kirkoissa ja laulamme 1500-luvulla sävellettyjä virsiä.

Lutherille oli tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät evankeliumia. Samoin myös Simojoki näkee kirkoissa käytettävän kielen tärkeänä. Vaikka kirkoissa puhutaankin nykyään suomea, voi “kieli” silti tuntua väärältä.

– Kieli ei ole vain sanoja, vaan se on musiikkia, ilmapiiriä ja tapa toimia, Simojoki linjaa.

Uskonpuhdistuksen pitäisi hänen mukaansa olla jatkuva käynnissä oleva prosessi.

– Ei niin, että muutetaan Raamatun sanomaa, vaan päivitetään kieli nykypäivään. Oleellista on että uskomme Jeesukseen.

Uusien seurakuntien syntyä hän ei näe suurena ongelmana, vaan kuvailee erilaisia seurakuntia erilaisiksi kodeiksi, joissa painotetaan eri asioita.

“Oleellista on, että uskomme Jeesukseen.”

Yleisöstä yhteisöksi

Rikkaan perinteitä ylläpitävän kirkon ongelma on Simojoen mielestä yhteisökulttuurin puute.

-Palkkaamme jokaiseen tehtävään työntekijän, joilta odotamme palveluja ja ohjelmaa, hän toteaa.

Köyhillä kirkoilla ei välttämättä ole varaa edes papin palkkaamiseen. Yleisöllä ja yhteisöllä on suuri ero.

– Köyhissä kirkoissa jokainen tuo käyttöön oman lahjansa, ja kaikki tehdään yhdessä. Silloin syntyy yhteisö, jolla on yhteinen päämäärä, Simojoki selittää.

Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Etiopian kirkon hurjaa kasvua.

– Seurakunnilla tulisi olla selkeä päämäärä julistaa evankeliumia, Simojoki toteaa.

Kaikkien toimitusten ja työmuotojen tavoite on perimmiltään tuoda Jeesusta ja ihmistä lähemmäs toisiaan. Kirkon tulisi Simojoen mielestä muistaa kolme K:ta. Kutsu: ihmisiä kutsutaan Jeesuksen luo. Koti: meidän tehtävä on rakentaa yhteisöjä, hengellisiä koteja. Kasvu: kotona kasvamme lapsista aikuisiksi, kypsiksi kristityiksi. Uusi reformaatio voisi Simojoen mukaan myös perustua näiden pointtien ympärille.

Mikä on olennaista?

Ero kasvavien ja jäseniä menettävien kirkkojen välillä on myös Raamatun tulkinta. Opiltaan konservatiiviset kirkot kasvavat, mutta kulttuuriltaan nämä kirkot voivat olla hyvinkin vapaita.

– Siellä missä taas ollaan sanan suhteen liberaaleja, usein ollaankin ku7lttuurin suhteen konservatiiveja, jumalanpalvelukset voivat olla jäykkiä ja nykyihmisille vieraita. Onko päätehtävämme pitää yllä vanhoja perinteitä, vai julistaa kansalle evankeliumia sillä kielellä, jota he ymmärtävät? Simojoki kysyy.

Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä siitä, miten on uskallettu ottaa riskejä, jotta ihmiset saisivat ymmärtää evankeliumia. Kaikista perinteistä ei tietenkään tarvitse luopua, mutta esimerkiksi musiikkia hän toivoisi käytettävän rohkeammin.

– Uskaltakaa unelmoida seurakunnasta, joka on yhteisö ja joka tavoittaa ihmisiä evankeliumilla, Simojoki rohkaisee.

Oleellisinta on Raamattuun palaaminen ja siitä puhuminen tämän päivän kielellä.

– Siihen kiteytyy uskonpuhdistuksen perintö.

 

Pekka Simojoki on muusikko ja teologian maisteri, joka on yksi tuotteliaimpia suomalaisia gospelmuusikoita. Kipinän musiikin tekoon hän sai jo nuorena Afrikassa.

Tasan 500 vuotta sitten Luther naulasi kirkon oveen teesejään. Siitä alkoi uskonpuhdistus, joka nousi katolisen kirkon valtaa vastaan, luoden mahdollisuuden muun muassa kansankieliseen Raamattuun ja jumalanpalveluksiin.

Lisätietoa:
www.reformaatio2017.fi
Wikipedia – uskonpuhdistus

Aiheeseen liittyvää: