Ilosanoma 3: Sinun ei tarvitse murehtia, toimitko omassa voimassasi

Ilosanoma 3: Sinun ei tarvitse murehtia

Joskus opetetaan, että kristitty ei saisi toimia omassa voimassaan, vaan hänen pitäisi vain antaa Jumalan toimia. Pitäisi alistaa elämänsä Jumalan hallintavaltaan, antaa Jumalalle valta. Sellainen opetus on epäraamatullista ja vaarallista, opettaa Phillip Cary.

Tällaisen opetuksen taustalla on pöhkö ajatus siitä, että yhteistyö Jumalan kanssa olisi samanlaista kuin ihmisten kanssa. Kun kaksi ihmistä vaikka leikkaa tomaatteja, yhteistyö toimii niin, että toinen leikkaa ne tomaatit, joita toinen ei leikkaa. Jos toinen tekee enemmän työtä, niin sitten toiselle jää vähemmän.

Jumalan kanssa se ei toimi niin. Hän on meidän Luojamme, hän on luonut meidät ja meidän kykymme. Kun me käytämme Jumalan antamia kykyjämme hyvään, emme toimi omassa voimassamme vaan yhdessä Jumalan kanssa, joka on nuo kyvyt meille antanut.

Siksi meidän ei tarvitse nostaa käsiämme pystyyn ja sanoa Jumalalle, että tee sinä. Emme saa tehdä niin. Jumala kyllä tekee mitä tahtoo ilman että meidän tarvitsee erikseen antaa siihen lupaa.

Tästä opettaa Jeesuksen vertaus isännästä, joka lähtee matkalle ja jättää omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon (Matt. 25:14-30). Isäntä ei anna ohjeita siitä, mitä päätöksiä palvelijoiden pitäisi rahalla tehdä. Hän odottaa vain hyvää taloudenpitoa. Päätöksenteko on palvelijoiden vastuulla, ja siinä he käyttävät omia kykyjään: sydäntä, tahtoa, älyä.

Ajatellaan että joku näistä palvelijoista yrittäisi ”antaa isännälle vallan” tehdä päätöksiä omaisuuden hoitamisesta. Se olisi tottelemattomuutta, koska juurihan sitähän hän on käskenyt palvelijan tehdä. Se olisi myös nurinkurista, koska ei palvelija anna isännälleen valtaa, vaan toisinpäin.

Jumala on Herra, ja kaikki valta on hänen. Hän on kuitenkin samalla tavalla kuin noista palvelijoista tehnyt myös meistä käskynhaltijoita omassa elämässämme ja varustanut meidät siihen lahjoillaan, erilaisilla kyvyillä.

Vastuullisina kristittyinä ja Herran palvelijoina yritämme käyttää lahjojamme hyvin. Tehdä päätöksiä, tehdä väistämättä virheitäkin välillä, olla vastuussa omasta elämästämme. Se on kuuliaisuutta Herran tahdolle. Se että yritämme heittää palloa takaisin Jumalalle koko ajan on tottelemattomuutta.

Mikä tässä on ilosanomaa? Se, ettei tarvitse murehtia, annatko Jumalan ohjata elämääsi, oletko antanut hänelle vallan vai toimitko omassa voimassasi. Saat olla rohkeasti elämästäsi vastuussa. Kun Kuningas palaa, hän sanoo kuuliaiselle palvelijalleen: ”’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija”.

Aiheeseen liittyvää: