Ilosanoma 1: Sinun ei tarvitse kuulla Jumalan ääntä sydämessäsi

Ilosanoma 1: Sinun ei tarvitse kuulla Jumalan ääntä sydämessäsi

On turha vaiva yrittää selvittää, mikä sisimpäsi äänistä kuuluu Jumalalle ja mikä sinulle. Ne ovat kaikki sinun. Silti niitä kannattaa kuunnella, kirjoittaa Phillip Cary kirjansa Good News for Anxious Christians ensimmäisessä luvussa.

Joidenkin mukaan henkilökohtainen suhde Jumalaan perustuu siihen, että voimme kuulla Jumalan puhuvan sydämessämme. Ajatus on Caryn mukaan turmiollinen uutuus kristinuskon historiassa.

Koska Jumala on todellinen ja meistä riippumaton, meidän ei tarvitse tutkailla omaa sydäntämme kuullaksemme hänen puhuvan. Kuulemme hänen puhuvan meidän ulkopuolellamme, hänen omissa sanoissaan. Ne kuullaan korvilla, ei sydämellä.

Sitä ei käy kiistäminen, etteikö Jumala voisi puhua sydämissämme. Viisaudessaan hän kuitenkin näyttää valinneen toisen tavan puhua. Jo vanhan liiton aikana Jumalan Henki puhui profeettojen sanojen kautta. Koko kristinuskon historian ajan hän on puhunut apostolien, profeettojen ja opettajien sanojen kautta, eikä suoraan ihmisten sydämiin.

Niin myös tänään Jumala puhuu meille ulkoisten sanojen kautta, erityisesti siellä, missä hänen kansansa on yhdessä koolla Raamatun äärellä.

Se ei tarkoita, etteikö sydämen ja sisimmän ääniä kannattaisi kuunnella. Päinvastoin. Ne ovat tärkeitä, koska ne ovat meidän omia ääniämme. Ne voivat olla väärässä, mutta ne ovat silti kuuntelemisen arvoisia, jos aiomme oppia tuntemaan omaa itseämme. Jos emme tunnista sisimpämme ääniä omiksemme, teemme hallaa itsetunnollemme, Cary varoittaa.

Niinpä oman sydämemme kuunteleminen opettaa meille paljon itsestämme mutta ei mitään Jumalasta. Jumalan opimme tuntemaan siitä, mitä hän itse sanoo Raamatussa.

Miksi tämä on ilosanoma? Siksi, että meidän ei tarvitse ruotia sydämemme ääniä ja yrittää erottaa Jumalan puhetta omastamme. Voimme kuulla Jumalaa niin kuin kaikkia muitakin: hänen omia, meidän ulkopuolellamme olevia sanoja kuuntelemalla.

Aiheeseen liittyvää: